Isoleijonankita
Antirrhinum majus
Isoleijonankidan tuoksuvat kukat puhkeavat valtikkamaisesti pitkän ja suoran varren päähän. Muissa kielissä sitä kutsutaan esimerkiksi lohikäärmeen kidaksi ja jäniksen huuleksi – nimityksillä viitataan kukkien avonaista suuta muistuttavaan muotoon. Laajasta lajikevalikoimasta löytyy lukuisia eri pastellisia sävyjä, mutta myös syvää tummanpunaista ja violettia. Isoleijonankita soveltuu hyvin myös leikkokukaksi.
Korkeus:
Kastele ruukkuun istutettua isoleijonankitaa tasaisesti, ja lannoita säännöllisesti kastelukertojen yhteydessä. Poista kuihtuneet kukat.
Siemenestä kasvattaessa esikylvö tehdään maalis-huhtikuun aikana, ja karaistut taimet viedään ulos hallanvaaran mentyä. Isoleijonankita viihtyy sekä ruukussa että kukkapenkissä. Kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen ja maan ravinteikasta ja ilmavaa. Isoleijonankita kestää kohtalaisen hyvin tuulta ja sadetta, ja syksyllä se on kylmänkestävä.
