Joulurunot ja -värssyt
Runo viimeistelee jouluisen kukkalahjan. Kerro tunteesi tai luo tunnelmaa runon avulla!
Runot, värssyt ja katkelmat rakastetuista joululauluista kertovat pienen tarinan. Liitä kaunis tai hauska jouluruno joulukukkatervehdykseen ja ilahduta ystävää tai lähimmäistä.
Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä, nyt on jouluyö.
– Eino Leino –
Jollei joulu ole sydämessäsi,
et voi koskaan löytää sitä kuusen alta.
– Roy L. Smith –
Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
– Z.Topelius –
Joulu suo mahdollisuuden iloon ajatella rakkaitamme.
– Moliere –
Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
– Z. Topelius –
Sylvian joululaulu
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?
Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.
– Z. Topelius –
Pikku Yrjön metsämatka
Yrjö meni metsään,
äiti tahtoi estää,
Yrjö meni, meni vaan
pikku kirves olallaan.
Vastaan tuli ukki
niinkuin joulupukki,
kysyi:”Metsähänkö mies?”
Yrjö vastas:”Kukaties!”
“Sallit sitten varmaan” –
virkkoi ukko harmaa –
“että mennään yksin tein”.
Yrjö vastas:”Miksi ei!”
Kävi miehet kaksin.
Tuli raskahaksi
Yrjö, jalka väsynyt,
kysyi:”Mitäs tehdään nyt?”
“Mene sinä konttiin!”
Yrjö konttas konttiin,
ukko sitoi kontin kiin`,
kantoi Yrjön kotihin.
Äiti humun kuuli,
tuuleksi sen luuli.
Isä virkkoi:”katsohan,
tuli joku porstuaan.”
Avattihin lukko,
astui sisään ukko,
kysyi:”Onko lapsia
monta tässä talossa?”
Virkkoi äiti rukka:
“Oli valkotukka
meillä yksi Yrjänä,
sekin on nyt metsässä.”
Ukko kontin aukas,
Yrjö ulos laukkas,
huusi:” Teille terveiset
Metsolasta lämpöiset!”
Syntyi ilo uusi,
sytytettiin kuusi.
Joulupukki kaunihin
lahjan antoi kullekin.
– Eino Leino –
Mierolaisen joulu
Pois joulukuuset, kynttilät
ja riemulaulut lasten
ja äidin tortut lämpimät –
pois juhla onnekasten!
Tää päiv’ on päivä sydänten
ja sisarusten silta,
tää päiv’ on päivä rikasten
ja ilollisten ilta.
Mut meille mieron miehille
ja onnen kerjureille
on muiston musta juhla se
ja tuskan tuoja meille.
Nuo joulupuut ja kynttilät
ja lasten laulajaiset
ja äidin tortut lämpimät
ja annit armahaiset –
Ken niitä muuten muisteleis,
kun elon aallot pauhaa!
sen venhon merten meuru veis –
vain aallon all’ on rauhaa.
Mut joulujuhlan tullessa
kun taiston aallot vaipuu,
niin on kuin rinnan pohjasta
taas nousis kaiho, kaipuu.
Ja on kuin huone kylmä ois
ja jäässä mieron liesi
ja on kuin hetken olla vois
taas lapsikin kentiesi.
Ja sydän pyytäis lämpöä
ees hiukan, oven suusta,
ja tekis mieli leikkiä
ja nähdä joulukuusta.
Mut suljetut on ovensuut
ja rinnat kiini meille
ja ikkunoista joulupuut
vain ilkkuu mieron teille.
Pois kaiho, kaipuu sydämen,
pois rinnan riemupouta,
taas tunnon päivä pilvehen,
taas rintaan talven routa!
Tää päiv’ on päivä rikasten
ja ilollisten ilta,
mut meille mieron köyhillen
vain muiston musta silta.
Siis tulkaa, vanhat ystävät,
mun ainoat, mun armaat,
te syksyn tunteet synkeät,
te mieron katseet karmaat!
Ma myöskin kanssa tuttavain
tään illan tahdon olla –
ne saapuu, saapuu sadoittain,
ne joutuu joukkiolla.
Ne kasvaa, täyttää sydämen,
ne tuntuu tuhansilta –
tää päiv’ on päivä rikasten
ja ilollisten ilta.
– Eino Leino –
Joululaulu lapsille
Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä nyt on jouluyö.
Katso, valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien,
käy kuin välke siipien.
Se on joulu-enkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niin kuin kulkis kylvämään,
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä joulu-enkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
variseepi yli maan
niin kuin pikku tähtiä –
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on, mitä kerrotaan:
Kulkies´ sen enkelin,
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä?
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku, saapuu enkeli.
– Eino Leino –
Jokainen lahja, vaikka pienikin,
on todellisuudessa suuri,
jos se on annettu välittämisellä
ja rakkaudella.
– Pindar –
En etsi valtaa loistoa
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.
– Z. Topelius –
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
– Eino Leino –
Jo päättyvät vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämeesi hetket talviset
ja rauha jouluyön.
– Tuntematon –
Toivon jouluusi rauhaa ja hiljaisuutta.
Toivon tähtien valoisuutta.
– Tuntematon –
Tuhannen tuikkii kynttilää,
kun joulu tullut on.
Ja taivaan tähtilyhtyjen,
on joukko loputon.
– Tuntematon –
Korkea juhla, ihana ilta
oljilla kultasil,
valossa valkeen, ilosen liekin
sumusen yösen kohdus!
Ken sua taitaa unohtaa?
Ken sun virttes kaikunaa?
Ken lapsukaist äitinsä helmas
vajassa Bethlehemin?
– Aleksis Kivi –
Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
– Eino Leino –
Ja hyvä, lämmin, hellä
on mieli jokaisen:
oi jospa ihmisellä
ois joulu ainainen!
– J.H. Erkko –
Oletkos ollut kiltisti?
Joulupukki saapuu kohta.
Ikkunasta pienen tontun pää pilkisti,
näki joulupöydässä kinkun ja lohta.
Lahjat kuusen alle, sitten piparia ja glögiä,
hiljaa hiipii ettei herätä lapsia, äitiä tai isiä.
Joulutyöt on nyt tehty,
haaveet ja toiveet täytetty.
On aika ottaa rennosti,
ja sehän käy helposti!
Hyvää joulua!
– eKukka.fi –
Vanhan kansan uskomuksia
Jos joulupäivänä syntyy uusi kuu, tulee seuraava vuosi hyvä vilja-, hedelmä- ja naimavuosi.
– Vanaja 1937 –
Jouluna ja tahvananpäivänä jos oli kirkas ilma, niin ennustettiin hyvää vuotta: Onnellinen otravuosi, tuli hyvä karjavuosi, heinävuosi ja marjavuosi, sekä naisiin nauruvuosi, tuli poikiin saantivuosi.
– Koivisto 1937 –
Jos joulun ja uudenvuoden välillä näkyy linnunrata, tulee hyvä vuosi.
– Kuusamo 1935 –