Perhoskämmekät ovat yksiä suosituimpia kukkivia huonekasveja. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Ne takertuvat kaarnaan paksuilla ja vihertävillä ilmajuurillaan. Runsaskukkaiset kukintovarret kasvavat lehtihankojen välistä....
Miltonia-suvun orkideat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, missä ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Niiden lehdet ovat pitkiä ja kapeita, ja ne kasvattavat tyvestä litteitä varsimukuloita. Yhteen kukintovanaan puhkeaa useita suurikokoisia kukkia,...
Nystykämmekät ovat pienikukkaisia orkideoita. Niiden sukuun luetaan satoja eri lajeja, mutta useimmiten huonekasvina myytävät nystykämmekät ovat kapealehtisiä ja runsaskukkaisia. Kukat ovat väriltään tavallisesti keltaisia, punaisia tai vaaleanpunaisia. Tyvessä niillä...
Paavalinkukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sen nukkaiset lehdet kasvavat tuuheana lehtiruusukkeena. Väriltään lehdet ovat yleensä tummanvihreitä. Joillakin lajikkeilla lehden alapinta on kauniin purppurainen, ja myös kirjavalehtisiä lajikkeita on jalostettu....
Liisantyynyä kutsutaan joskus myös kääpiöjuoruksi, sillä se näyttää kovasti pienilehtiseltä juorulta. Juorut ja liisantyyny kuuluvat kuitenkin eri sukuihin. Luonnonvaraisena liisantyyny kasvaa maanmyötäisesti muodostaen laajoja kasvustoja. Huonekasvina sitä...
Lukkikämmeköiden kukkien pitkät ja kapeat terälehdet muistuttavat hämähäkin jalkoja – muodon on tarkoitus hämätä pölyttäjänä toimivia tiepistiäisiä, jotka saalistavat hämähäkkejä. Pistiäinen yrittää hyökätä kukan kimppuun, mutta siihen tarttuukin vain siitepölyä,...
Katleija-suvun orkideoilla on jäykät ja tylpät lehdet sekä tuoksuvat kukat. Monien muiden orkideoiden tapaan ne elävät luonnonvaraisina puun runkoihin ja oksiin kiinnittyneinä.
Kiinanruusu on todennäköisesti kotoisin Kiinasta, missä naiset ovat ennen muinoin käyttäneet sen kukista saatua väriä luomivärinä. Suomessa sitä on kasvatettu huonekasvina 1800-luvulta asti. Kiinanruusu kasvaa ruukussa yleensä noin metrin korkuiseksi. Kukkien...
Ihmeköynnökset ovat puuvartisia köynnöksiä. Ne ovat kotoisin Brasiliasta, mutta nykyisin ne ovat suurimmalle osalle tuttuja Välimeren alueelta, missä niitä kasvatetaan koristekasveina talojen ja muurien seinustoilla. Niiden pienet ja vaatimattomat kukat piilottelevat...
Jalopuikkokämmekän versot voivat kasvaa jopa yli puolimetriseksi. Nuoret versot ovat pystyjä, mutta iän myötä ne alkavat riippua. Kukkaversot kehittyvät nivelkohdista, ja yhteen kukkaversoon aukeaa yleensä kaksi miedosti tuoksuvaa kukkaa. Lehdet varisevat...
Juorujen suku on laaja. Huonekasveina kasvatettavia lajeja ovat muun muassa rionjuoru (T. fluminensis), kirjojuoru (T. zebrina) ja purppurajuoru (T. pallida). Useimmat niistä ovat nopeakasvuisia ja rönsyileviä, ja ne muodostavat laajoja ja maanmyötäisiä kasvustoja....
Gloksinia eli suppilokukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sillä on nukkaiset lehdet ja värikkäät, aaltoreunaiset kukat. Tavallisesti gloksiniaa myydään kukkakaupoissa keväällä ja kesällä.
Huonevehkat ovat kotoisin Etelä-Afrikan suoalueilta. Niiden kukinto on vehkakasveille tyypillisesti puikulamainen, ja sitä ympyröi trumpettimainen ja värikäs suojuslehti. Lehdet ovat pitkiä ja raikkaanvihreitä. Joidenkin lajikkeiden lehtiä koristaa valkoinen...
Andrenflamingokukilla on suurikokoiset, kiiltäväpintaiset ja herttamaiset lehdet. Pitkulaista kukintoa ympäröi yksi värikäs suojuslehti. Kukinta kestää useita kuukausia.
Luonnossa epifyyttinä kasvavalla eliaksentillandsialla on erikoinen kukinto: varsinaiset, violetin sävyiset kukat aukeavat litteiden suojuslehtien välistä. Ruusukkeena kasvavat lehdet ovat pitkiä ja heinämäisiä.
Mummun ikkunalaudalta tutut pelargonit ovat alun perin kotoisin Etelä-Afrikasta, mistä ne tuotiin Eurooppaan 1700-luvulla. Ne ovat helppohoitoisia ja kiitollisia ruukkukukkia, jotka kukkivat hyvin hoidettuna koko kesän. Jalopelargonit ovat kasvutavaltaan voimakkaan...
Värikkäät kääpiöesikot ovat huone-esikkojen (P. obconica) ohella alkuvuoden suosituimpia kukkivia ruukkukasveja. Niiden kukat puhkeavat tiiviinä nippuna tummanvihreän lehtiruusukkeen keskelle. Kukkien keskus on tavallisesti keltainen.
Atsaleat ovat kotoisin Itä-Aasiasta, missä ne kasvavat viileiden vuoristoseutujen happamassa maaperässä. Ruukkuatsalea on pensasmainen ja tiiviskasvuinen, ja sen lehdet ovat tummanvihreät ja nahkeat. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, väriltään...
Kirjopikarililja on pieni ja sievä sipulikasvi, jota myydään myös kukkakaupoissa ruukkukukkana. Sen kukissa on erikoinen ruutukuvio, jonka on ajateltu muistuttavan helmikanan sulkapeitettä – tämän takia kirjopikarililjan tieteellinen nimi viittaa helmikanaan. ‘Alba’...
Huone-esikko on perinteisesti alkuvuoden suosituimpia kukkivia ruukkukasveja. Sen kukat kasvavat tiheissä nipuissa. Karvaiset lehdet erittävät allergisoivaa ainetta, mutta jalostuksen myötä nykyiset huone-esikot erittävät tätä ainetta vähemmän.
Ruukkuhyasintti mielletään perinteisesti joulukukaksi, mutta esimerkiksi keltaista hyasinttia on saatavilla myös pääsiäisenä. Muualla maailmassa hyasintti mielletäänkin kevätkukaksi monien muiden varhain kukkivien sipulikasvien tapaan. Voimakastuoksuinen kukinto...
Törmäkukkaa kutsutaan englanniksi nimellä ”Pincushion Flower” eli neulatyynykukka. Kukan keskusta muistuttaa neulatyynyä ja ohuet heteet näyttävät neuloilta. Terälehdet ovat pieniä ja silkkimäisiä. Törmäkukkia on saatavilla usein hempeissä ja pastellisissa sävyissä,...
Vanda on koristeellinen orkidea, jota käytetään paljon liimaustekniikalla toteutetuissa sidontatöissä. Se kruunaa täydellisesti morsiuskimpun ja sopii loistavasti myös kukkakoruihin. Vandan oksa on arvokkaan näköinen myös yksittäin maljakossa.
Akileijat ovat puutarhoista tuttuja perennoja, joita käytetään toisinaan myös leikkokukkana. Niiden kellomaisilla ja hieman nuokkuvilla kukilla on pitkät kannukset, joiden on ajateltu muistuttavan kotkan kynsiä. Siksi ne ovatkin saaneet tieteellisen nimensä...
Tsinnia eli oppineittenkukka on ihastuttavan puutarhamainen leikko, joka somistaa kauniisti esimerkiksi kesäisiä morsiuskimppuja. Kukinnot voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja. Tiesitkö, että tsinniat olivat ensimmäisiä kukkia, joita kasvatettiin avaruudessa...
Tuoksuherne, hajuherne, tuoksunätkelmä – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuoksuhernettä myydään leikkokukkana kesäisin. Sen perhosmaisissa kukissa on miellyttävä ja voimakas tuoksu. Useiden pastellisten ja hempeiden sävyjen lisäksi saatavilla on myös esimerkiksi...
Sinitähtösellä on suloisen pörröiset ja pyöreät kukinnot sekä tummanvihreät lehdet. Puutarhoihin sitä saatetaan istuttaa karkottamaan hyttysiä, mutta leikkokukkana se soveltuu parhaiten lisukekukaksi.
Syreenit ovat monille tuttuja perinteisiä puutarhakasveja. Niiden kukinto koostuu pienistä, putkilomaisista ja neljäterälehtisistä kukista. Kukkia on niin runsaasti, että usein kukinto nuokkuu hieman omasta painostaan. Leikkokukkina myytävillä syreeneillä on mieto ja...
Tarhaleukoijan kukkien tuoksua kuvataan usein makeaksi ja mausteiseksi. Joidenkin mielestä tuoksu muistuttaa mausteneilikkaa. Tarhaleukoijan tieteellinen lajinimi ”incana” tarkoittaa karvaista – nimellä viitataan nukkaisiin lehtiin. Suoran vartensa ja kukinnon...
Sinisarjojen tieteellinen nimi muodostuu kreikankielisistä sanoista ”agape”, joka tarkoittaa rakkautta, ja ”anthos”, joka tarkoittaa kukkaa. Tarhasinisarjaa käytetään sen kotiseudulla Afrikassa muun muassa lääkkeenä ja rakkautta tuovana amulettina. Sen trumpettimaiset...
Tädykkeet ovat monelle puutarhaharrastajalle tuttuja perennoita. Leikkokukiksi viljellään lähinnä rantatädykkeen (V. longifolia) lajikkeita. Niiden tiiviit ja kärkeen kapenevat kukinnot muodostuvat pienistä putkimaisista kukista.
Syysleimu on monelle tuttu loppukesästä kukkivana perennana. Sen pallomaisia, usein punaisen tai violetin sävyissä loistavia kukintoja käytetään myös leikkokukkina. Varsi on pitkä ja suora, joten syysleimu asettuu hyvin sekä korkeisiin että mataliin kimppuihin ja...
Ritarinkannusten tieteellinen nimi tulee kreikankielisistä sanasta ”delphis”, joka tarkoittaa delfiiniä. Kukkien takaosa on tunnelimainen, joten niiden on ajateltu muistuttavan loikkaavaa delfiiniä. Suomalaiset puolestaan näkevät kukassa ritarin kenkien kannuksen....
Ikiviuhkojen tieteellisen nimen juuret ovat kreikankielisessä sanassa, joka tarkoittaa niittyä. Ne kasvavatkin luonnonvaraisena esimerkiksi Välimeren rannikkoalueiden niityillä. Niiden suomenkielinen nimi puolestaan viittaa niiden lähes ikuiseen kestävyyteen...
Peurankellon kukat puhkeavat tiiviinä rykelmänä pitkän ja suoran varren päähän. Yksittäisen kukan muoto on kellomainen. Kukkia on saatavilla violetin eri sävyissä.
Preeriaeustoma kukkii lukuisin kellomaisin kukin. Myös sen spiraalimaisesti aukeavilla nupuilla on koristearvoa. Kukkia on saatavilla sekä kerrottuna että yksinkertaisena, ja myös värivalikoima on laaja.
Puikkokämmekät ovat kauniita ja runsaskukkaisia orkideoita. Kukat puhkeavat alhaalta ylöspäin suoran varren päähän. Latva on ostettaessa yleensä vielä nupullinen. Muotonsa vuoksi puikkokämmekät asettuvat parhaiten korkeisiin kimppuihin ja asetelmiin.
Punatähkällä on heinämäiset lehdet sekä erikoisesti ylhäältä alaspäin aukeava kukinto. Kukkien terälehdet ovat kapeita ja sulkamaisia. Punatähkä sopii kauniista täytekukaksi niittymäisiin ja luonnonläheisiin sidontatöihin.
Persianpikarililja kasvaa luonnonvaraisena muun muassa Turkissa, Iranissa ja Syyriassa. Sen pitkän varren päässä kasvaa useita pieniä ja kellomaisia kukkia, jotka ovat tavallisesti sävyltään syvän violetteja. ’Ivory Bells’ -lajikkeen kukat ovat...
Pallerolaukka on nimensä veroinen. Sen violetit, pallomaiset ja erittäin kestävät kukinnot puhkeavat suoran ja lehdettömän varren päähän. Yksittäiset kukat ovat pieniä ja kellomaisia, ja ne aukeavat hiljalleen ylhäältä alaspäin. Pallerolaukan varret voivat erittää...
Maariankellon kukat ovat kookkaita ja kellomaisia. Pitkän ja suoran vartensa ansiosta se asettuu kauniisti korkeisiin kimppuihin ja asetelmiin.
Miekkalilja on nimetty sen kapeiden ja miekkamaisten lehtien mukaan. Myös sen tieteellinen nimi tarkoittaa pientä miekkaa. Sen suuret kukat aukeavat hiljalleen alhaalta ylöspäin. Varsi on pitkä ja vahva, ja suuren kokonsa ja näyttävyytensä ansiosta miekkalilja on...
Oksaruusut tuovat ripauksen puutarhatunnelmaa kimppuihin ja asetelmiin. Tavallisista leikkoruusuista poiketen niiden oksat ovat haarautuvia, ja niihin puhkeaa useita pieniä kukkia. Lajikevalikoima on laaja.
Minttu on useimmille tuttu yrttinä, mutta sitä myydään myös leikkokukkana. Sen kukinto on haalean violetti ja kauniisti nuokkuva. Sekä kukissa että lehdissä on raikas tuoksu.
Kärhöt ovat monelle puutarhaharrastajalle tuttuja köynnöksiä, joita käytetään myös leikkokukkina. Rennon kasvutapansa ansiosta ne näyttävät erityisen kauniilta rönsyävissä ja luonnonläheisissä kukkakimpuissa. Saatavilla on myös suloisia kärhön...
Latva-artisokka on erikoinen leikkokukka, joka sopii hyvin katseenvangitsijaksi esimerkiksi loppukesän ja alkusyksyn kukkakimppuihin. Sen hauska mykerökukinto koostuu useista torvimaisista kukista.
Leikkokärsämöt ovat ihastuttavan luonnonkukkamaisia. Niiden runsas kukinto koostuu useista pienistä kukista. Kärsämöt ovat saaneet tieteellisen nimensä kreikkalaisesta mytologiasta tutun Achilles-sankarin mukaan. Hänen sanottiin käyttävän kuivattua kärsämöä...
Neilikoita on käytetty leikkokukkana jo satoja vuosia. Kestävyytensä, laajan värivalikoimansa ja monikäyttöisyytensä ansiosta ne ovat yksiä myydyimpiä leikkokukkia. Niiden tieteellinen nimi muodostuu kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat jumalten...
Ruusut eivät juuri esittelyä kaipaa – ne ovat myydyimpiä leikkokukkia kautta maailman. Ruusujen väreihin on liitetty paljon eri merkityksiä, ja varsinkin punaisen ruusun on ajateltu symboloivan syvää ja intohimoista rakkautta. Se on kuitenkin yleinen myös esimerkiksi...
Cloni Pon-Pon -leinikit kasvatetaan Italiassa mukuloita kloonaamalla. Tällä tavalla kukista tulee tasalaatuisempia. Niiden kukat ovat suuria ja usein kaksivärisiä. Terälehdet ovat röyhelöreunaisia.
Leikkokukkina myytävien kiinanastereiden mykerökukinnot ovat usein kerrannaisia, mutta saatavilla on myös yksinkertaisempia päivänkakkaraa muistuttavia lajikkeita. Kukinnot keskus on tavallisesti keltainen, mutta terälehtiä muistuttavien laitakukkien värit...
Kirjopikarililjalla on pitkä ja heinämäiset lehdet sekä kellomaiset, rennosti alaspäin nuokkuvat kukat. Sen terälehtien erikoisen ruutukuvion on ajateltu muistuttavan helmikanan höyhenpeitettä, ja siksi helmikana ja kirjopikarililja jakavan samankaltaisen tieteellisen...
Koristekaalit ovat monelle tuttuja syysistutuksista, mutta niitä viljellään myös leikkokukaksi. Ne loistavat yleensä voimakkaissa punaisen ja violetin eri sävyissä, mutta saatavilla on myös esimerkiksi valkoisia lajikkeita. Kaalin uloimmat lehdet ovat yleensä...
Kruunuvuokon kukan tummaa keskustaa kiertää värikkäät verholehdet. Varsinaisia terälehtiä sillä ei ole ollenkaan. Suvun tieteellinen nimi tulee tuulen tytärtä tarkoittavista sanoista, sillä Kreikassa on uskottu tuulen puhaltavan vuokkojen nuput auki. Toisen...
Krysanteemit ovat ruusujen ja neilikoiden ohella myydyimpiä leikkokukkia. Parhaiten krysanteemin tunnistaa lehdistä ja varsista, sillä eri lajikkeiden kukat poikkeavat toisistaan niin muodossa, koossa, värissä kuin lukumäärässäkin. Erityisen paljon krysanteemia...
Tähtiputkien tieteellinen nimen juuret ovat latinankielisessä sanassa ”aster”, joka tarkoittaa tähteä. Nimellä viitataan kukinnon tähtimäiseen muotoon. Yhdessä varressa on aina useampi pieni kukinto, minkä takia isotähtiputki soveltuu parhaiten...
Leinikkien tieteellinen nimi muodostuu pientä sammakkoa tarkoittavista latinankielisistä sanoista, sillä useat suvun edustajat kasvavat luonnonvaraisina vesistöjen lähellä. Leikkokukaksi viljellään lähinnä jaloleinikkiä ja sen lukuisia eri lajikkeita. Kukkien varret...
Jättilaukan tanakan ja suoran varren päässä kasvaa tähden muotoisista kukista koostuva pallomainen kukinto. Kukinto voi olla halkaisijaltaan jopa yli 15 cm, ja se tuoksuu miedosti. Jättilaukan varret puolestaan voivat erittää voimakasta sipulintuoksua imupintaa...
Freesian kellomaiset kukat puhkeavat riveittäin kauniisti kaartuvien varsien päihin. Varret voivat olla joko haarautumattomia tai muutamaan kertaan haarautuneita. Luonnollisilla kasvupaikoillaan freesiat kukkivat keväisin, mutta leikkokukkana ne ovat aina sesongissa.
Kurjenmiekat ovat saaneet tieteellisen nimensä Irikseltä, kreikkalaiselta sateenkaaren jumalattarelta. Jumalatar kulki sateenkaarta pitkin taivaasta maahan välittäen viestejä jumalilta ihmisille. Kukkien kielessä kurjenmiekoilla voidaan viestiä viisaudesta, voimasta...
Hopeaikiviuhko kuuluu samaan sukuun sini-ikiviuhkon kanssa, mutta sen kukat ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät. Se soveltuu hyvin täytekukaksi tuomaan ilmavuutta ja keveyttä kukkakimppuihin ja -asetelmiin. Kuivatuista hopeaikiviuhkoista on iloa pitkäksi aikaa.
Harjaneilikoilla on puolipallomainen, useammasta kukasta koostuva kukinto. Kukkien terälehdet ovat sahalaitaisia. Kukinnon tyvessä kasvaa vihreitä ja joskus hieman sammalmätästä muistuttavia suojuslehtiä. Jotkut lajikkeet, kuten ‘Kiwi Mellow’, koostuvat kokonaan...
Astereiden tieteellinen nimi tarkoittaa tähteä. Roomalaiset ja kreikkalaiset pitivät astereita pyhinä kukkina, jotka olivat syntyneet tähdiksi muuttuneen jumalattaren kyynelistä. Viktoriaanisessa kukkien kielessä asterit symboloivat hienostuneisuutta ja...
Laventeli on voimakastuoksuinen yrtti, jota käytetään yleisesti hajusteena. Kukkasidonnassa laventelia käytetään yleensä kuivakukkana, mutta joskus myös tuoreena.
Olkikukka lienee tunnetuin kuivattuna käytetty leikkokukka. Sitä on saatavilla useissa eri väreissä, myös valkaistuna ja värjättynä.
Auliot ovat pieniä ja puuvartisia pensaita, joiden koristearvo perustuu niiden kauniisti nuokkuviin kukkiin. Kukinta saattaa kestää jopa alkutalveen. Vaahtera-aulion kukat ovat kellomaisia ja noin viiden sentin pituisia. Sen nukkaisilta tuntuvat lehdet muistuttavat...
Vanda-suvun orkideat kasvavat luonnossa trooppisen Aasian vuoristoseuduilla. Ne kiinnittyvät puiden oksiin ilmajuuriensa avulla. Kukkien ja lehtien muoto ja koko vaihtelevat lajeittain. Tunnetuin suvun edustaja on sinivioletti V. coerulea, joka voi kasvaa lähes metrin...
Isokirjopeipin eli värinokkosen lehdet komeilevat vihreän, punaisen ja violetin eri sävyissä. Se on nopeakasvuinen, helppohoitoinen ja varma katseenvangitsija värikkäiden lehtiensä ansioista. Lajikevalikoima on laaja.
Soilikkeja on kasvatettu Suomessa huonekasvina jo 1930-luvulta asti. Niillä on pitkät, hennon nukkaiset ja paksusuoniset lehdet. Viisiterälehtiset kukat puhkeavat kapeiden kukintovanojen päihin. Kukkia on saatavilla useissa eri väreissä.
Siron ja hentovartisen tuntokasvin lehdykät painuvat nopeasti vastakkain vähäisestäkin kosketuksesta. Tarkkaa syytä tälle ominaisuudelle ei tunneta. Tuntokasvin varsissa on teräviä piikkejä, ja sen kukinnot ovat pieniä, pallomaisia ja väriltään violetteja.
