Valitse sivu

Posliinikukat kerskuvat tuoksuvilla kukilla ja näyttävillä lehdillä – näin hoidat niitä oikein

Perinteisistä posliinikukista on tullut taas suosittuja. Isoposliinikukka oli vanhan kansan suosiossa, mutta nyt myös nuorten ikkunalaudoilta löytyy toinen toistaan kauniimpia ja erikoisempia lajeja.

Posliinikukat (Hoya) ovat trooppisesta Aasiasta kotoisin olevia köynnöksiä ja joissain harvemmissa tapauksissa myös pieniä pensaita. Suku on nimetty kasvitieteilijä Thomas Hoyn mukaan. Tavallisesti posliinikukat ovat päällyskasveja, eli ne kiipeilevät luonnonvaraisena puiden oksilla ja rungoilla. Lehtien koko, väri ja tekstuuri vaihtelevat lajista riippuen.

Lehtien monipuolinen ulkonäkö on toki osa posliinikukkien viehätystä, mutta niiden kukinnot ovat todellisia katseenkääntäjiä – ne ovat kauniita kuin korut, melkein kuin posliinia.

Posliinikukkien kukilla on aina viisi tähden sakaraa muistuttavaa terälehteä, mutta muuten kukinnoissa on suuriakin eroja. Joidenkin lajien kukat ovat pieniä ja nappimaisia, kun taas toisten kukat saattavat olla jopa yli viisisenttisiä. Jokaisen lajin kukinnolla on oma ominaistuoksunsa.

Ilmataskuja ja aurinkosuojaa – kirjavat posliinikukat ovat keräilijöiden suosiossa

Kasviharrastajat ovat innostuneet kirjavalehtisistä viherkasveista – myös posliinikukista. Jalostuksen myötä esimerkiksi isoposliinikukasta (Hoya carnosa) on saatavilla useita valkokirjavia lajikkeita.

Monille posliinikukille on ominaista punertaa lehtiä voimakkaassa auringonpaisteessa. Punaista väriainetta kutsutaan antosyaaniksi, ja se suojaa kasvin lehtiä UV-säteilyltä samalla tavalla kuin melaniini suojaa ihmisen ihoa. Jos lajikkeen lehdissä on valkoista, ne punertuvat vaaleanpunaisiksi. Lehtien punaisuus häviää, jos kasvin siirtää vähempään valoon.

Posliinikukka, posliinikukat

Toinen posliinikukille ominainen piirre on ilmataskut, jotka näkyvät lehtien pinnoilla hopeanharmaina laikkuina. Myös ilmataskuja on pyritty lisäämään jalostamalla.

Yleisohjeet posliinikukkien hoitoon

Kasvupaikka
Posliinikukat tarvitsevat kukkiakseen runsaasti valoa. Talvella lisävalo voi tulla tarpeeseen.

Trooppisina kasvina posliinikukat viihtyvät parhaiten korkeassa ilmankosteudessa. Yleisimmät myynnissä olevat lajit eivät kuitenkaan ole ilmankosteuden suhteen liian nirsoja, mutta jotkut harvinaisemmat lajit ovat vaateliaampia.

Posliinikukkien juuret ovat hennot, joten ruukun kannattaa olla mahdollisimman pieni. Pieni ruukku vähentää myös liikakastelun riskiä.

Kasvualusta
Posliinikukat viihtyvät ilmavassa ja hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa. Alustan vettä pidättävä osana voi käyttää esimerkiksi multaa tai kookoskuitua, joita voidaan keventää esimerkiksi perliitillä ja kaarnalla.

Kastelu ja lannoitus
Posliinikukkien lehdet ovat tavallisesti paksuja ja meheviä, joten ne varastoivat vettä hyvin. Kasteluväli on sitä pidempi, mitä paksummat lehdet ovat. Anna kasvualustan kuivahtaa kastelukertojen välissä. Kastelun tarve on helppo päätellä ruukun painosta.

Lannoita kasvukaudella kasvutahdin mukaan: nopeammin kasvavat lajit tarvitsevat enemmän lannoitetta.

Kukkiminen
Kun olosuhteet ovat oikeat, posliinikukat kukkivat runsaasti ja usein. Kasvinosaa, johon posliinikukan kukinnot kehittyvät, kutsutaan kukintorangaksi. Kun kukat kuihtuvat ja ruskistuvat, tulee kiusaus leikata kukinto irti. Anna kuitenkin kukkien lakastua rauhassa ja jätä ranka paikoilleen. Uusi kukinto kehittyy vanhaan kukintorankaan. Ajan myötä siihen kertyy “kasvurenkaita”, joista voi päätellä kuinka monesti posliinikukka on jo kukkinut.

Yleisimpiä lajeja

Uuden harrastajan on varminta aloittaa yleisimmistä ja tunnetuimmista lajeista. Pitkään myyntiin kasvatetut lajit ovat kestäviä ja helppohoitoisia – onnistuminen on siis taattu lähes varmasti!

Isoposliinikukka (Hoya carnosa)
Perinteisin posliinikukka. Vanhoista emokasveista otetut pistokkaat ovat haluttuja. Soikeat ja teräväkärkiset lehdet, joissa on usein ilmataskuja. Valkoiset ja makealta tuoksuvat kukat.

Australianposliinikukka (Hoya australis)
Lehdet hieman pyöreämmät kuin isoposliinikukalla. Uudet lehdet avautuvat punertavina. Valkoiset kukat, joissa on mausteisen makea tuoksu.

Pikkuposliinikukka (Hoya lanceolata subsp. bella)
Pienilehtinen ja siro laji. Versot ovat riippuvia. Valkoisissa kukissa on vaaleanpunainen keskusta ja hajuvesimäinen tuoksu.

Ruusuposliinikukka (Hoya obovata)
Pyöreät lehdet ja ruusuntuoksuiset kukat. Kukkien keskusta on punainen, muuten ne ovat valkoisia.

Avainsanat: