Törmäkukkaa kutsutaan englanniksi nimellä ”Pincushion Flower” eli neulatyynykukka. Kukan keskusta muistuttaa neulatyynyä ja ohuet heteet näyttävät neuloilta. Terälehdet ovat pieniä ja silkkimäisiä. Törmäkukkia on saatavilla usein hempeissä ja pastellisissa sävyissä,...
Unikkojen on ajateltu symboloivan muun muassa rauhaa, unta ja hedelmällisyyttä, mutta myös kuolemaa joidenkin lajien verenpunaisen värin vuoksi. Ne ovat suosittuja yksivuotisia puutarhakasveja, mutta niitä käytetään keväisin myös leikkokukkina. Kukat myydään usein...
Peruukkipensaan tieteellisen nimen juuret ovat kreikankielisessä sanassa ”kokkugia”, joka tarkoittaa savupuuta. Sen vaatimattomat kukinnot muodostavat ennen lakastumistaan harsomaisia pilviä, joihin peruukkipensaan koristearvo perustuu.
Akileijat ovat puutarhoista tuttuja perennoja, joita käytetään toisinaan myös leikkokukkana. Niiden kellomaisilla ja hieman nuokkuvilla kukilla on pitkät kannukset, joiden on ajateltu muistuttavan kotkan kynsiä. Siksi ne ovatkin saaneet tieteellisen nimensä...
Suklaakosmoksella on syvän tummanpunaiset kukinnot, joissa on suklainen ja makea tuoksu. Se on suosittu kesäkukka, mutta sitä käytetään silloin tällöin myös leikkokukkana.
Tsinnia eli oppineittenkukka on ihastuttavan puutarhamainen leikko, joka somistaa kauniisti esimerkiksi kesäisiä morsiuskimppuja. Kukinnot voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja. Tiesitkö, että tsinniat olivat ensimmäisiä kukkia, joita kasvatettiin avaruudessa...
Tuoksuherne, hajuherne, tuoksunätkelmä – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuoksuhernettä myydään leikkokukkana kesäisin. Sen perhosmaisissa kukissa on miellyttävä ja voimakas tuoksu. Useiden pastellisten ja hempeiden sävyjen lisäksi saatavilla on myös esimerkiksi...
Skimmian punaiset tai vihertävät nuput muistuttavat pieniä marjoja. Leikkoskimmian nuput eivät yleensä aukea kukiksi. Lehdet ovat soikeita ja kiiltäviä. Varsi on jämäkkä, puinen ja useimmiten haarautunut. Skimmiaa käytetään paljon täytekukkana, ja jouluisin sitä...
Tarhaleukoijan kukkien tuoksua kuvataan usein makeaksi ja mausteiseksi. Joidenkin mielestä tuoksu muistuttaa mausteneilikkaa. Tarhaleukoijan tieteellinen lajinimi ”incana” tarkoittaa karvaista – nimellä viitataan nukkaisiin lehtiin. Suoran vartensa ja kukinnon...
Tarhasarjaliljoja kutsutaan myös värililjoiksi. Ne ovat suosittuja puutarhakasveja, ja erilaisia lajikkeita on jalostettu runsaasti. Leikkokukkina liljat mielletään usein surukukiksi, mutta ne soveltuvat myös muihin käyttötarkoituksiin. Hyvin samantapaisia leikkona...
Niin sanottu tulppaanimania villitsi Alankomaissa 1600-luvulla. Erityisen suosittuja olivat kirjavat tulppaanit. Värimuunnoksen aiheutti virus, joka myös heikensi tulppaanin sipulia. Sipuleista saattoi joutua maksamaan jopa enemmän kuin kullasta, mutta nykyisin...
Tulilatvaa myydään yleensä huonekasvina, mutta sitä on saatavilla myös leikkokukkana. Sen runsas kukinto tuo muhkeutta kukkakimppuihin ja asetelmiin. Yksittäiset kukat säilyvät kauniina pitkiäkin aikoja ilman vettä, joten ne soveltuvat hyvin myös erilaisiin...
Syysleimu on monelle tuttu loppukesästä kukkivana perennana. Sen pallomaisia, usein punaisen tai violetin sävyissä loistavia kukintoja käytetään myös leikkokukkina. Varsi on pitkä ja suora, joten syysleimu asettuu hyvin sekä korkeisiin että mataliin kimppuihin ja...
Ruiskaunokkia kutsutaan joskus myös ruiskukaksi. Väriltään se on tavallisesti sininen, mutta jalostuksen myötä saatavilla on myös esimerkiksi valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Ruiskaunokkia kasvatetaan yleisimmin yksivuotisena kesäkukkana, mutta se soveltuu...
Spider-Ryhmän ritarinkukilla on kapeat, hieman hämähäkin jalkoja muistuttavat terälehdet. Kukkien hallitseva väri on yleensä punainen. Varsi on ontto, pitkä ja lehdetön. Ritarinkukkia myydän kukkakaupoissa yleensä jouluisin.
Ritarinkukkien paksun ja onton varren päähän puhkeaa useita suuria ja trumpettimaisia kukkia. Ne ovat suosittuja leikkokukkia varsinkin jouluisin. Varsien päähän on usein pujotettu kumilenkki estämään niitä halkeamasta.
Ruostekukan marjoissa on vihreän, keltaisen ja punaisen eri sävyjä. Marjat kasvavat kauniisti kaartuvan kukintovanan päässä, ja niitä myydään sekä tuoreena että kuivattuna.
Ruostekukan torvimaiset kukat puhkeavat kaartuvan varren päähän. Kukat ovat yleensä väriltään lämpimän punaisia tai oransseja, mutta joskus myös keltaisia. Lehdet ovat pitkiä ja miekkamaisia.
Ruusukvittenien viisiterälehtiset kukat muistuttavat hieman kirsikkapuun kukkia. Väriltään ne ovat kauniin oranssinpunaisia. Leikkokukaksi myydään tarharuusukvitteniä (Chaenomeles × superba) sekä japaninruusukvitteniä (C. japonica). Myyntihetkellä oksat ovat usein...
Ruusuneidikin kukat puhkeavat kehämäisesti suoran ja lehdettömän varren päähän. Kukat ovat siroja ja torvimaisia, ja niiden terälehdet kaartuvat kauniisti taaksepäin. Tavallisesti kukat ovat väriltään vaaleanpunaisia.
Silkkipuilla on terälehdetön ja neulamainen kukinto. Englanniksi niitä kutsutaan nimellä ”spider flower” eli hämähäkkikukka. Kukkia on saatavilla lämpimissä punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyissä. Silkkipuiden lehtiä käytetään myös...
Kosmoskukkien on ajateltu symboloivan harmoniaa, järjestystä ja rauhaa. Punakosmoskukka komeilee usein punaisen eri sävyissä, ja se on suosittu yksivuotinen kesäkukka. Se on kuitenkin löytämässä tiensä hiljalleen myös leikkokukaksi, ja se sopiikin mainiosti tuomaan...
Partaproten kukinto on proteiden suvun toiseksi suurin kuningasprotean (P. cynaroides) jälkeen. Kukinto on kauttaaltaan vaalean nukan peitossa. Tukilehdet kaartuvat hieman sisäänpäin suojaten pieniä ja ohuita kukkia, jotka muodostavat kukinnon tiiviin keskustan....
Pionit ovat kevään ja kesän suosituimpia leikkokukkia, ja niitä käytetään erityisen paljon hääsidonnassa. Kiinassa pioneihin viitataan usein nimellä ”kukkien kuningas”, eikä ole vaikea uskoa miksi. Usein ne ovat myyntihetkellä vielä nuppuisia, mutta pienestä nupusta...
Protea compacta on helppo sekoittaa partaproteaan (P. magnifica). Molempien kukinto ovat pehmeän nukan peitossa, mutta partaprotealla tämä nukkaisuus on huomattavasti runsaampaa. Protea compactan kukinto on läpimitaltaan noin 8 cm. Punertavat tukilehdet kaartuvat...
Punagalangajuuri on hieman harvemmin käytetty leikkokukka. Sillä on pitkänmallinen ja joskus hieman nuokkuva kukinto, jota koristavat voimakkaan punaiset suojuslehdet. Pitkässä ja suorassa varressa kasvaa suurikokoisia ja raikkaan vihreitä lehtiä.
Punaluppiota kutsutaan myös rohtoluppioksi ja rohtopunalupuksi. Sitä on käytetty ennen rohtokasvina tyrehdyttämään verenvuoto – suvun nimi muodostuukin latinankielisistä sanoista ”sanguis”, joka tarkoittaa verta ja ”sorbeo”, joka tarkoittaa imemistä. Sen soikeat...
Punarevonhännän suuri ja roikkuva kukinto koostuu lukuisista pienistä kukista. Se soveltuu sekä lisukekukaksi että katseenvangitsijaksi. Revonhäntiä viljellään ravinnoksi esimerkiksi Afrikassa, mutta leikkokukkina myytävät revonhännät soveltuvat vain...
Maksaruohoilla on mehevä varsi ja runsas kukinto, joka koostuu useista pienistä kukista. Ne sopivat hyvin lisukekukaksi syksyisiin kimppuihin ja asetelmiin.
Kuismien keltaisia kukkia on ennen ripustettu koristeeksi ikkunoiden ja taulujen yläpuolelle, mutta nykyisin floristiikassa suositaan marjakuisman marjaisia oksia. Marjoja on saatavilla useissa eri väreissä, joista käytetyimmät lienevät punainen, vihreä ja valkoinen....
Miekkalilja on nimetty sen kapeiden ja miekkamaisten lehtien mukaan. Myös sen tieteellinen nimi tarkoittaa pientä miekkaa. Sen suuret kukat aukeavat hiljalleen alhaalta ylöspäin. Varsi on pitkä ja vahva, ja suuren kokonsa ja näyttävyytensä ansiosta miekkalilja on...
Neulaproteoiden kukinto koostuu pienistä ja neulamaisista kukista. Kukinnot loistavat punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyissä. Yleisin leikkokukkana myytävä neulaprotea on leveäneulaprotea (L. cordifolium) ja sen useat eri lajikkeet.
Tavallisissa leikkoneilikoissa on vain yksi kukka, mutta oksaneilikoiden varsiin puhkeaa useita pienempiä kukkia ja nuppuja. Hyvän kestävyytensä, runsaan värivalikoimansa ja ympärivuotisen saatavuutensa ansiosta ne ovat yksiä käytetyimpiä lisukekukkia.
Oksaruusut tuovat ripauksen puutarhatunnelmaa kimppuihin ja asetelmiin. Tavallisista leikkoruusuista poiketen niiden oksat ovat haarautuvia, ja niihin puhkeaa useita pieniä kukkia. Lajikevalikoima on laaja.
Orjanlaakerin marjaiset oksat ovat suosittuja leikkokukkia jouluisin. Kirkkaanpunaiset tai kellertävät marjat ovat kaunis lisä korkeissa kimpuissa ja asetelmissa, mutta ne näyttävät juhlavilta myös yksittäin maljakossa.
Leijonankidan nimi viittaa sen kukkien muotoon, joka muistuttaa hieman avonaista suuta. Muissa kielissä leijonankitaa kutsutaan muun muassa lohikäärmeen kidaksi tai jäniksen huuleksi. Tuoksuvat kukat puhkeavat pitkän ja suoran varren päähän, ja ne ovat usein sävyltään...
Nykyisin joulutähti on tunnetumpi ruukkukasvina, mutta alun perin sitä viljeltiin yksinomaan leikkokukaksi. Joulutähden koristearvo perustuu värittyneisiin ylälehtiin. Vaatimattomat ja pienikokoiset kukat löytyvät näiden ylälehtien keskeltä. Leikkokukaksi on...
Leikkokärsämöt ovat ihastuttavan luonnonkukkamaisia. Niiden runsas kukinto koostuu useista pienistä kukista. Kärsämöt ovat saaneet tieteellisen nimensä kreikkalaisesta mytologiasta tutun Achilles-sankarin mukaan. Hänen sanottiin käyttävän kuivattua kärsämöä...
Neilikoita on käytetty leikkokukkana jo satoja vuosia. Kestävyytensä, laajan värivalikoimansa ja monikäyttöisyytensä ansiosta ne ovat yksiä myydyimpiä leikkokukkia. Niiden tieteellinen nimi muodostuu kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat jumalten...
Ruusut eivät juuri esittelyä kaipaa – ne ovat myydyimpiä leikkokukkia kautta maailman. Ruusujen väreihin on liitetty paljon eri merkityksiä, ja varsinkin punaisen ruusun on ajateltu symboloivan syvää ja intohimoista rakkautta. Se on kuitenkin yleinen myös esimerkiksi...
Butterfly-leinikit ovat Japanilaisen kasvattamon jalostamia leinikkilajikkeita. Tavallisen jaloleinikin terälehdet ovat kerrotut, mutta Butterfly-leinikeillä ne ovat yksinkertaiset ja perhosmaiset. Yhteen varteen voi puhjeta jopa viisitoista kukkaa.
Cloni Pon-Pon -leinikit kasvatetaan Italiassa mukuloita kloonaamalla. Tällä tavalla kukista tulee tasalaatuisempia. Niiden kukat ovat suuria ja usein kaksivärisiä. Terälehdet ovat röyhelöreunaisia.
Cloni Success -leinikeillä on suuret, lukuisista paperimaisista terälehdistä koostuvat kukat. Ne on jalostettu Italiassa tekniikalla, jolla kasvin mukulat voidaan kloonata. Tällä tavalla kukista saadaan tasalaatuisempia ja terveempiä. Suosituin Cloni Success -leinikki...
Jouluruusut ovat suosittuja joulukukkia sekä ruukussa että leikkona. Niillä on viisi verholehteä, jotka kehystävät varsinaista kukintoa ja lähes huomaamattoman pieniä terälehtiä. Tällä hetkellä jouluruusut ovat erityisen trendikkäitä luonnollisissa ja rennoissa...
Keijunliljojen tieteellinen nimi ”superba” on latinaa ja tarkoittaa ylpeää tai mahtavaa. Sillä viitataan keijunliljan näyttävään ja erikoiseen kukkaan. Kukan punakeltaiset ja röyhelöreunaiset terälehdet kaartuvat ylöspäin, ja ne muistuttavat hieman roihuavaa liekkiä....
Leikkokukkina myytävien kiinanastereiden mykerökukinnot ovat usein kerrannaisia, mutta saatavilla on myös yksinkertaisempia päivänkakkaraa muistuttavia lajikkeita. Kukinnot keskus on tavallisesti keltainen, mutta terälehtiä muistuttavien laitakukkien värit...
Koristekaalit ovat monelle tuttuja syysistutuksista, mutta niitä viljellään myös leikkokukaksi. Ne loistavat yleensä voimakkaissa punaisen ja violetin eri sävyissä, mutta saatavilla on myös esimerkiksi valkoisia lajikkeita. Kaalin uloimmat lehdet ovat yleensä...
Porkkanan/koristeporkkanan englanninkielinen nimi on ”Queen Anne’s Lace”. Kuningatar Annan sanotaan olleen erinomainen pitsinkutoja, mutta tarinan mukaan hän pisti sormeensa haavan neulalla, ja veripisarat tahrivat valkean pitsin. Väitetään, että tämän takia porkkanan...
Koristesulkahirssillä on pörheät ja harjamaiset kukinnot sekä pitkät ja kapeat lehdet. 'Red Head' -lajikkeen (kuvassa) kukinnoissa on ihastuttavan punertava sävy.
Kruunuvuokon kukan tummaa keskustaa kiertää värikkäät verholehdet. Varsinaisia terälehtiä sillä ei ole ollenkaan. Suvun tieteellinen nimi tulee tuulen tytärtä tarkoittavista sanoista, sillä Kreikassa on uskottu tuulen puhaltavan vuokkojen nuput auki. Toisen...
Krysanteemit ovat ruusujen ja neilikoiden ohella myydyimpiä leikkokukkia. Parhaiten krysanteemin tunnistaa lehdistä ja varsista, sillä eri lajikkeiden kukat poikkeavat toisistaan niin muodossa, koossa, värissä kuin lukumäärässäkin. Erityisen paljon krysanteemia...
Kukonheltta on saanut nimensä sen kukon helttaa muistuttavasta, hauskasta ja röyhelöisestä kukinnosta. Värivalikoimasta löytyy lämpimiä punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyjä.
Kukontöyhtöjen tieteellinen nimi tulee kreikankielisistä sanasta ”kelos”, joka tarkoittaa palamista. Niiden kukinnot ovat ylöspäin kapenevia ja ne hehkuvat voimakkaissa ja lämpimissä sävyissä, minkä takia niiden on ajateltu muistuttavan liekkiä.
Kultainkivääri on hauska ja erikoinen leikkokukka. Sen paksut ja vahamaiset tukilehdet muistuttavat mehiläispesää. Varsinaiset kukat puhkeavat tukilehtien suojasta.
Kuningasprotea on kaikista proteoiden suvun edustajista suurikokoisin ja näyttävin – sen kukinto voi olla läpimitaltaan jopa yli 20 cm. Sen paksut tukilehdet ovat kärkeen päin kapenevia ja väriltään joko punertavia tai valkoisia. Kukinnon keskusta muodostuu lukuisista...
Hortensiat ovat näyttäviä leikkokukkia. Niillä on muhkea ja puolipallomainen kukinto, paksu varsi sekä kookkaat lehdet. Värivalikoimasta on saatu laaja jalostamalla, ja joskus kukinto voi olla myös kaksivärinen. Jotkut lajikkeet säilyttävät värinsä myös kuivattuna....
Idänliljoilla on hieman taaksepäin kaartuvat ja usein röyhelöreunaiset terälehdet. Kukissa on voimakas tuoksu. Tuoksuttomina vaihtoehtoina idänliljoille voi käyttää tarhasarjaliljoja (L. Hollandicum-ryhmä), joita on saatavilla useissa eri väreissä. Liljat mielletään...
Runsaskukkainen inkalilja on edullinen, kestävä ja aina sesongissa – ehkä juuri tämän takia se on yksi maailmanlaajuisesti myydyimmistä leikkokukista. Inkaliljan kukka koostuu kolmesta terälehdestä ja kolmesta verholehdestä. Kukat ovat tuoksuttomia ja usein...
Tähtiputkien tieteellinen nimen juuret ovat latinankielisessä sanassa ”aster”, joka tarkoittaa tähteä. Nimellä viitataan kukinnon tähtimäiseen muotoon. Yhdessä varressa on aina useampi pieni kukinto, minkä takia isotähtiputki soveltuu parhaiten...
Puutarhoista tuttuja jaloangervoja viljellään myös leikkokukiksi. Niillä on tuuhea ja ylöspäin kapeneva, lukuisista pienistä kukista koostuva kukinto. Saatavilla on useita erilaisia lajikkeita, jotka loistavat joko valkoisena tai punaisen eri sävyissä.
Leinikkien tieteellinen nimi muodostuu pientä sammakkoa tarkoittavista latinankielisistä sanoista, sillä useat suvun edustajat kasvavat luonnonvaraisina vesistöjen lähellä. Leikkokukaksi viljellään lähinnä jaloleinikkiä ja sen lukuisia eri lajikkeita. Kukkien varret...
Kallalla eli huonevehkalla on vehkakasveille tyypillinen kukinto, joka muodostuu useista pienistä kukista. Värikäs suojuslehti kiertyy trumpettimaisesti kukinnon ympärille. Värivalikoima on laaja, ja saatavilla on jopa melkein mustaa lajiketta. Kalla on parhaimmillaan...
Auringonkukkien kehittyvä kukinto kääntyy aina aurinkoa kohti, mutta täysin auennut kukinto suuntaa kasvonsa itään. Niitä on palvottu ja pidetty auringon symbolina useissa kulttuureissa kautta historian. Ne ovat myös suosittuja maalauksien aiheita, ja niiden siemeniä...
Kestävät banksiat ovat varmoja katseenvangitsijoita. Niiden erikoinen, kartiomainen kukinto koostuu sadoista yksittäisistä ja pienistä kukista. Lehdet ovat kapeita, pitkiä ja sahalaitaisia. Nimensä banksiat ovat saaneet englantilaisen kasvitieteilijän Joseph Banksin...
Brunioiden kukinnot ovat hauskoja pikku palloja. Niiden varsi on jämäkkä ja puinen, ja lehdet muistuttavat hieman havupuiden lehtiä. Kukintojen väri ja muoto säilyvät myös kuivattuna. Saatavilla olevia lajeja ovat muun muassa nuokkubrunia (B. noduliflora) ja...
Daaliat ovat somistaneet eurooppalaisia puutarhoja siitä lähtien, kun ne tuotiin tänne Etelä-Amerikasta 1700-luvulla. Alkuperäiskansat käyttivät niitä lääkekasveina, ja vuonna 1963 daalia nimettiin Meksikon kansalliskukaksi – niitä esiintyykin tiheimmin juuri...
Trooppisilla flamingokukilla on vehkakasveille tyypillinen pitkä ja kapea kukinto, joka koostuu useista pienistä kukista. Kukintoa ympäröi lautasmainen ja suurikokoinen suojuslehti, jonka väri vaihtelee lajikkeesta riippuen. Jotkut lajikkeet ovat väritykseltään...
Freesian kellomaiset kukat puhkeavat riveittäin kauniisti kaartuvien varsien päihin. Varret voivat olla joko haarautumattomia tai muutamaan kertaan haarautuneita. Luonnollisilla kasvupaikoillaan freesiat kukkivat keväisin, mutta leikkokukkana ne ovat aina sesongissa.
Gerbera on yksi myydyimmistä leikkokukista. Sitä on saatavilla lukuisissa väreissä ympäri vuoden. Kukan varren tukena on yleensä huomaamaton muoviputki, joka auttaa kukkaa kestämään pidempään. Usein gerberan ajatellaan symboloivan onnellisuutta ja iloisuutta....
Eksoottisten ja värikkäiden helikonioiden kukinnot muodostuvat vahamaisista tukilehdistä. Varsinaiset kukat piilottelevat tukilehtien suojissa. Suuren kokonsa ja näyttävyytensä ansiosta helikoniat soveltuvat erinomaisesti kookkaisiin kukkakimppuihin ja esimerkiksi...
Hopeapuiden kukaksi mielletään usein niiden paksuista ja puumaisista tukilehdistä koostuva tiivis latvaosa. Varsinainen kukinto löytyy kuitenkin näiden tukilehtien suojasta, mutta leikoiksi leikatuilla oksilla sitä ei yleensä ole päässyt vielä muodostumaan. Lehdissä...
Harjaneilikoilla on puolipallomainen, useammasta kukasta koostuva kukinto. Kukkien terälehdet ovat sahalaitaisia. Kukinnon tyvessä kasvaa vihreitä ja joskus hieman sammalmätästä muistuttavia suojuslehtiä. Jotkut lajikkeet, kuten ‘Kiwi Mellow’, koostuvat kokonaan...
Roseepippuri on tuttu kauppojen maustehyllyiltä, mutta sitä on saatavilla myös kuivakukkana. Sen pienet, punaiset marjat eli tutummin pippurit kasvava muhkeissa tertuissa. Roseepippuria kannattaa hyödyntää erityisesti kransseissa.
Olkikukka lienee tunnetuin kuivattuna käytetty leikkokukka. Sitä on saatavilla useissa eri väreissä, myös valkaistuna ja värjättynä.
Uurremuorin lehtien muoto ja väri vaihtelevat lajikkeesta riippuen, mutta lehtien syvät uurteet paljastavat ne saman lajin edustajiksi. Yleensä lehdet ovat malliltaan sydämenmuotoiset, ja niissä voi olla vihreän, punaisen ja hopeanharmaan eri sävyjä. Esimerkiksi...
Auliot ovat pieniä ja puuvartisia pensaita, joiden koristearvo perustuu niiden kauniisti nuokkuviin kukkiin. Kukinta saattaa kestää jopa alkutalveen. Vaahtera-aulion kukat ovat kellomaisia ja noin viiden sentin pituisia. Sen nukkaisilta tuntuvat lehdet muistuttavat...
Venuksenkengät ovat maaorkideoita, joilla on erikoinen, tohvelia muistuttava kukka. Niiden pitkät, kapeat ja joskus kirjavat lehdet muodostavat ruusukkeen, jonka keskeltä nousee ohut kukkavana. Kukkavanan päässä kasvaa usein vain yksi suurikokoinen kukka, jossa on...
Isokirjopeipin eli värinokkosen lehdet komeilevat vihreän, punaisen ja violetin eri sävyissä. Se on nopeakasvuinen, helppohoitoinen ja varma katseenvangitsija värikkäiden lehtiensä ansioista. Lajikevalikoima on laaja.
Pilkkubegonia on näyttävälehtinen huonekasvi, joka muistuttaa paljon lähisukulaistaan enkelinsiipeä eli korallibegoniaa (B. Corallina-Ryhmä). Pilkkubegonia on kuitenkin enkelinsiipeä pienikasvuisempi ja voimakkaammin pilkullinen. Sen epäsymmetriset ja teräväkärkiset...
Soilikkeja on kasvatettu Suomessa huonekasvina jo 1930-luvulta asti. Niillä on pitkät, hennon nukkaiset ja paksusuoniset lehdet. Viisiterälehtiset kukat puhkeavat kapeiden kukintovanojen päihin. Kukkia on saatavilla useissa eri väreissä.
Talvikaktuksiksi kutsutut Schlumbergera-risteymät ovat varreltaan lehtimäisiä, loppuvuodesta kukkivia kaktuksia. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden rungoilla. Yleisimmin myytävät talvikaktukset ovat marraskuunkaktus (S. truncata) ja joulukaktus (S. × buckleyi)....
Madagaskarilla ja Itä-Afrikassa luonnonvaraisena kasvava tulilatva on helppohoitoinen mehikasvi. Sen lehdet ovat paksut ja tummanvihreät. Kukinta on runsas, ja saatavilla on myös kerrottukukkaista lajikkeita.
Luonnossa tuuttiananas kasvaa puiden kaarnaan kiinnittyneenä. Sen raikkaanvihreän lehtiruusukkeen keskeltä nousee hauska, litteän muotoinen kukkatähkä. Kukinnon suojuslehdet loistavat punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä. Lehtiruusuke kukkii vain kerran, mutta...
Tähkämaijan lehdet ovat yläpuolelta tummanvihreät ja alapuolelta kauniin purppuranpunaiset. Lehtien pinta on hieman aaltoileva. Muista maijoista poiketen tähkämaijalla on näyttävät, oranssinkeltaiset kukat. Pitkät kukintovarret nousevat lehtien yläpuolelle.
Täplämaijan englanninkielinen nimi on ”Peacock plant”, sillä sen lehtien sanotaan muistuttavan riikinkukon sulkia. Ne ovat väriltään vaaleanvihreät, ja niissä on tumma, täplämäinen kuviointi. Lehtien kauniisti punertava alapinta tulee näkyviin, kun täplämaija nostaa...
Raatokukkien pystyt versot kasvavat aina edellisen verson tyvestä, ja näin ne muodostuvat lopulta pitkäksi jonoksi. Kukat ovat suuria, tähtimäisiä ja sävyiltään yleensä punertavia, eikä ole vaikea arvata, mistä raatokukat ovat saaneet nimensä: kukkien pilaantunutta...
Rahapuu on pitkäikäinen ja hidaskasvuinen mehikasvi. Sen lehdet ovat paksut ja tavallisesti tummanvihreät, mutta joillakin lajikkeilla myös punareunaiset tai valkokirjavat. ’Hobbit’-lajiketta ei välttämättä ensisilmäyksellä tunnistaisi rahapuuksi, sillä sen lehdet...
Reunustraakkipuun lehdet kasvavat sirona latvatupsuna paksun rungon päässä. Lehdet ovat kiiltäviä, tyvestä leveitä ja kärkeen kapenevia. Joidenkin lajikkeiden lehdet ovat punertavat. Runko on harmaanruskea ja suomuinen.
Sarviaaloet ovat läheistä sukua aaloeille ja kirjotähdille. Niiden lehdet ovat paksuja, kärkeen kapenevia ja usein valkokirjavia. Lehdet kasvavat pareittain. Punertavat kukat puhkeavat pitkän kukintovarren päähän.
Soihtuköynnökset ovat kotoisin trooppisesta Aasiasta. Ne eivät nimestään huolimatta ole köynnöksiä, vaan riippuvavartisia epifyyttejä, joiden kukinnot loistavat kirkkaissa oranssin ja punaisen sävyissä. Niiden lehdet ovat tavallisesti teräväkärkisiä. ’Rasta’-lajikkeen...
Pallokaktusten suku on yksi laajimmista kaktussuvuista. Lajien ulkonäölliset erot ovat suuria. Osa pallokaktuksista on pyöreitä ja matalia, osa kasvaa luonnonvaraisena korkeiksi jättiläisiksi. Esimerkiksi E. subdenudata (kuvassa) on kasvutavaltaan pallomainen, ja sen...
Perhoskämmekät ovat yksiä suosituimpia kukkivia huonekasveja. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Ne takertuvat kaarnaan paksuilla ja vihertävillä ilmajuurillaan. Runsaskukkaiset kukintovarret kasvavat lehtihankojen välistä....
Piikkikruunu on suloinen mutta piikikäs. Sen pieniä kukkia ympäröi yleensä kaksi pyöreää ylälehteä. Lajikkeesta riippuen ylälehdet voivat olla väriltään joko punaiset, vaaleanpunaiset, valkoiset tai keltaiset. Kasvutavaltaan piikkikruunu on pensasmainen, ja...
Pilkkulehdet ovat siroja ja pystykasvuisia, ja niiden tummanvihreitä lehtiä koristaa kaunis pilkkukuviointi. Pilkut voivat olla väriltään valkoisia, punaisia tai vaaleanpunaisia. Joskus pilkut peittävät lehdet lähes kauttaaltaan, eikä yksittäisiä pilkkuja enää erota....
Pitsilehdet ovat matalia ja pyöreälehtisiä maanpeitekasveja. Niiden lehtisuonet ovat yleensä valkoiset tai punertavat, ja ne muodostavat lehden pinnalle voimakkaasti erottuvan pitsikuvion. Lajikkeita on jalostettu useita.
Punalehdet ovat pieniä, pensastavia ja värikäslehtisiä kasveja. Lehdet voivat olla joko räikeän punaisia tai keltavihreitä.
Miltonia-suvun orkideat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, missä ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Niiden lehdet ovat pitkiä ja kapeita, ja ne kasvattavat tyvestä litteitä varsimukuloita. Yhteen kukintovanaan puhkeaa useita suurikokoisia kukkia,...
Nukkuleenat kuuluvat samaan marantakasvien heimoon maijojen ja nukkumattien kanssa. Niiden lehdet ovat pitkiä ja aavistuksen verran kärkeen kapenevia. Halutuin nukkuleenoista lienee ’Triostar’-nimellä myytävä, kauniin kirjavalehtinen lajike (kuvassa). Sen lehtien...
Nystykämmekät ovat pienikukkaisia orkideoita. Niiden sukuun luetaan satoja eri lajeja, mutta useimmiten huonekasvina myytävät nystykämmekät ovat kapealehtisiä ja runsaskukkaisia. Kukat ovat väriltään tavallisesti keltaisia, punaisia tai vaaleanpunaisia. Tyvessä niillä...
Oleanteri on ollut suosittu huonekasvi jo 1800-luvulla. Luonnossa sitä tavataan Välimeren maissa ja Aasiassa. Oleanteri kasvaa pensastaen, ja huonekasvina se voi saavuttaa noin kahden metrin korkeuden. Lehdet ovat kärkeen kapenevia. Sievät ja joko viisiterälehtiset...
Paavalinkukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sen nukkaiset lehdet kasvavat tuuheana lehtiruusukkeena. Väriltään lehdet ovat yleensä tummanvihreitä. Joillakin lajikkeilla lehden alapinta on kauniin purppurainen, ja myös kirjavalehtisiä lajikkeita on jalostettu....
Nukkumatit ovat saaneet nimensä niiden tavasta "mennä nukkumaan" eli nostaa lehtensä lepoasentoon yön ajaksi. Paavonnukkumatista on saatavilla useita eri lajikkeita. Sen lehdet ovat soikeita ja kirjavia. Joillakin lajikkeilla lehtisuonet ovat kirkkaanpunaisia, kun...
Lehtikaktukset ovat kotoisin trooppisesta Amerikasta, missä ne kasvavat suurimmaksi osaksi päällyskasveina eli epifyytteinä. Niiden varret ovat litteitä ja lehtimäisiä, ja joskus niissä on ohuita piikkejä. Kukat ovat suuria, näyttäviä ja usein väriltään valkoisia,...
Liljapuita käytetään paljon kesäkukkaistutuksissa, mutta ne soveltuvat myös huonekasviksi. Niiden lehdet ovat joko kauniin kirjavat tai kokonaan punaiset tai vihreät. Viherliljapuun (C. australis) lehdet ovat pitkät ja teräväkärkiset, kun taas verililjapuun (C....
Ludisia on sukunsa ainoa edustaja. Se on maaorkidea, jolla on tavallisesti yläpuolelta tummanvihreät ja alapuolelta punertavat lehdet sekä vaaleat, selkeästi erottuvat lehtisuonet. Lajin sisällä on kuitenkin paljon muuntelua, joten kaikkien yksilöiden lehtiin tämä...
Maljaköynnökset ovat köynnöskasveja, joilla on kiiltävät, teräväkärkiset lehdet sekä trumpettimaiset ja miedon tuoksuiset kukat. Kukat voivat olla väriltään joko valkoiset, punaiset tai vaaleanpunaiset. Kukinta-aika ajoittuu alkukesästä syksyyn.
Japanilaisen puutarhurin kehittämä mansikkapallerokaktus on hauska ilmestys. Mansikkakaktus koostuu kahdesta kasvista, joista pallomainen ja yleensä punaisen värinen kaktus on vartettu vihreään kaktukseen. Ilman varttamista punainen kaktus ei selviäisi, koska sillä ei...
Mehipuiden paksut lehdet kasvavat kauniina ruusukkeena paljaan varren päässä. Lehdet ovat joko yksivärisiä tai niissä voi olla valkoisia, punaisia tai keltaisia kuvioita lajista riippuen. Esimerkiksi loistomehipuun (A. arboreum ’Atropurpureum') lehdet ovat syvän...
Mehiruusukkeet kasvavat tavallisesti ruusukkeena, mutta vanhemmille yksilöille on kasvanut ajan myötä matala varsi. Ne ovat soveltuneet kuiviin oloihin, sillä ne varastoivat vettä paksuihin lehtiinsä. Lehdet voivat olla lajista riippuen väriltään joko vihreitä,...
Kuningasbegoniasta on saatavana useita eri lajikkeita, joiden lehtien muoto, koko ja väri vaihtelevat. Yleensä ne ovat teräväkärkisiä ja sydämenmuotoisia, ja ne komeilevat punaisen, vihreän ja hopeanharmaan eri sävyissä. Kukat ovat pieniä ja tavallisesti...
Kymbidit ovat kotoisin Kaakkois-Aasiasta Australiaan ulottuvalta alueelta, missä ne kasvavat sademetsissä ja vuorten juurilla. Niillä on pitkät ja jämäkät kukintovanat sekä näyttävät kukat, jotka voivat olla väriltään esimerkiksi valkoiset, vaaleanpunaiset tai...
Kiinanruusu on todennäköisesti kotoisin Kiinasta, missä naiset ovat ennen muinoin käyttäneet sen kukista saatua väriä luomivärinä. Suomessa sitä on kasvatettu huonekasvina 1800-luvulta asti. Kiinanruusu kasvaa ruukussa yleensä noin metrin korkuiseksi. Kukkien...
Kirjokohtalonköynnös on Länsi-Afrikasta kotoisin oleva puuvartinen köynnös. Sen kukilla on puhtaanvalkoinen verhiö, jonka keskeltä kasvaa kirkkaanpunainen teriö. Kukinta ajoittuu yleensä alkukevääseen. Lehdet ovat melko kookkaita, uurteisia ja...
Kirjolehdet ovat kotoisin Amerikan trooppisilta alueilta. Risteyttämisen ja jalostuksen ansiosta lajikkeita on valtavasti. Kirjolehtien lehdet ovat suuret ja ohuet, ja ne komeilevat yleensä vihreän ja punaisen eri sävyissä. Jotkut lajikkeet ovat jopa lähes kokonaan...
Ihmepensaan koristearvo perustuu sen värikkäisiin lehtiin. Lehtien väritys ja muoto vaihtelevat lajikkeesta riippuen, mutta tavallisesti ne ovat kirjavia ja kiiltäväpintaisia. Huonekasvina ihmepensas voi kasvaa noin kahden metrin korkuiseksi pensaaksi.
Tillandsioiden nimeen liittyy hauska tarina. Turkulainen luonnontutkija Elias Tillandz vaihtoi sukunimensä pelastuttuaan merihädästä (Til-Landz = maihin), ja päätti jatkossa pysyä visusti kuivalla maalla. Tillandzian kuoleman jälkeen tämä vettä kaihtava kasvisuku...
Värikkäästä isomaijasta on saatavilla useita eri lajikkeita. Lehdet ovat päältä yleensä tummanvihreät, ja niissä on valkoisia, punaisia tai vaaleanpunaisia kuvioita. Lehtien alapinta on purppuranpunainen. Hyvällä hoidolla isomaija saattaa innostua kukkimaan, mutta...
Isopunasarjan tylppien lehtien kasvutapa muodostaa kauniin kuvion kasvin tyveen. Tanakka kukintovarsi nousee lehtien yläpuolelle. Kukinto on puolipallon muotoinen ja väriltään yleensä oranssi, mutta myös valko-, kelta- ja punakukkaisia lajikkeita on jalostettu.
Kamelia on pieni pensas, jolla on upeat kukat sekä kiiltävät ja teräväkärkiset lehdet. Siitä on jalostettu useita lajikkeita, joiden kukkien väri, koko ja terälehtien määrä vaihtelevat. Kamelia on ollut Coco Chanelin lempikukka, jota hän on käyttänyt inspiraationa...
Gloksinia eli suppilokukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sillä on nukkaiset lehdet ja värikkäät, aaltoreunaiset kukat. Tavallisesti gloksiniaa myydään kukkakaupoissa keväällä ja kesällä.
Herttalyhty kasvaa luonnonvaraisena maanmyötäisesti, mutta kotioloissa sitä kasvatetaan yleensä amppelissa. Sen varret ovat langanohuita, ja niissä kasvaa pareittain pieniä, paksuja ja sydämenmuotoisia lehtiä. Väriltään ne voivat olla tummanvihreitä, hopeanharmaita...
Huiskuananakset kasvavat luonnonvaraisina Keski- ja Etelä-Amerikassa, missä ne ovat tottuneet voimakkaaseen auringonpaisteeseen. Ananaskasveille tyypillisesti niiden lehtiruusuke kukkii vain kerran ja lakastuu sen jälkeen, mutta uusia versoja kasvaa vanhan tyvestä....
Huonevehkat ovat kotoisin Etelä-Afrikan suoalueilta. Niiden kukinto on vehkakasveille tyypillisesti puikulamainen, ja sitä ympyröi trumpettimainen ja värikäs suojuslehti. Lehdet ovat pitkiä ja raikkaanvihreitä. Joidenkin lajikkeiden lehtiä koristaa valkoinen...
Andrenflamingokukilla on suurikokoiset, kiiltäväpintaiset ja herttamaiset lehdet. Pitkulaista kukintoa ympäröi yksi värikäs suojuslehti. Kukinta kestää useita kuukausia.
Ruukkuruusut ovat lähes ympäri vuoden saatavila olevia, tiiviskasvuisia pikkupensaita. Oikealla hoidolla niiden kukinta kestää keväästä syksyyn. Usein ruukkuruusu heiteään pois kukinnan päätyttyä, mutta sen saa kukkimaan uudelleen pienellä vaivannäöllä.
Skimmia on Aasiasta kotoisin oleva pieni, ainavihanta pensas, jota myydään kukkakaupoissa varsinkin jouluisin. Sen koristearvo perustuu hentoihin kukintoihin, jotka harvoin kuitenkaan kehittyvät nuppuvaihetta pidemmälle. Nuppuiset kukinnot voivat olla väriltään...
Syklaamit ovat loppukesän ja syksyn ilopilkkuja. Niillä on kirjavat ja koristeelliset lehdet, joiden yläpuolelle nousevien ohuiden kukkavanojen päihin puhkeaa kauniit, tavallisesti viisiterälehtiset kukat. Joidenkin lajikkeiden terälehdet ovat ripsureunaisia....
Mummun ikkunalaudalta tutut pelargonit ovat alun perin kotoisin Etelä-Afrikasta, mistä ne tuotiin Eurooppaan 1700-luvulla. Ne ovat helppohoitoisia ja kiitollisia ruukkukukkia, jotka kukkivat hyvin hoidettuna koko kesän. Jalopelargonit ovat kasvutavaltaan voimakkaan...
Joulutähti on joulun kestosuosikki. Sen koristearvo on sen värittyneissä ylälehdissä, varsinaiset kukat ovat pieniä ja vaatimattomia. Perinteisimmät ylälehtien värit ovat valkoinen ja punainen, mutta jalostuksen myötä on saatavilla myös esimerkiksi persikan värisiä ja...
Kanervat ovat syksyn suosituimpia kausikukkia. Ne ovat varpukasveja, jotka kasvavat enimmillään noin 40 cm korkeiksi. Pienet ja sievät kukat voivat olla väriltään joko punaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukinnasta on iloa pitkälle syksyyn.
Kellokanervan pientä kelloa muistuttavat kukat ovat väriltään joko punaisia, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Ne ovat isompia kuin varsinaisen kanervan (Calluna) kukat, minkä takia kellokanervan kukinto näyttää tuuheammalta ja runsaammalta. Kellokanerva kasvaa noin 40...
Värikkäät kääpiöesikot ovat huone-esikkojen (P. obconica) ohella alkuvuoden suosituimpia kukkivia ruukkukasveja. Niiden kukat puhkeavat tiiviinä nippuna tummanvihreän lehtiruusukkeen keskelle. Kukkien keskus on tavallisesti keltainen.
Lamosalali on varpukasvi, jota myydään kukkakaupoissa jouluisin. Mehevien ja punaisten marjojensa vuoksi sitä kutsutaan joskus myös joulupuolukaksi. Usein lamosalalia käytetään osana jouluistutuksia, mutta se on näyttävä myös yksistään ruukussa.
Ritarinkukka (tutummin amaryllis) on joulukukaksi mielletty sipulikasvi. Lajikkeita on jalostettu useita, ja kukkia on saatavilla useissa eri väreissä, joista perinteisimmät ovat punainen ja valkoinen. Ritarinkukka tekee useita kukkavanoja, joista jokaisen päässä on...
Atsaleat ovat kotoisin Itä-Aasiasta, missä ne kasvavat viileiden vuoristoseutujen happamassa maaperässä. Ruukkuatsalea on pensasmainen ja tiiviskasvuinen, ja sen lehdet ovat tummanvihreät ja nahkeat. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, väriltään...
Gerberan nukkaisilta tuntuvat lehdet muodot lehtiruusukkeen, jonka keskeltä kasvavat iloisen väriset, läpimitaltaan jopa kymmensenttiset kukinnot. Kukinto voi olla joko yksinkertainen tai kerrottu, ja lajikkeita on jalostettu useita.
Ruukkukrysanteemi on kestävä ja helppohoitoinen, mutta yleensä se heitetään pois kukinnan jälkeen, sillä sen uudelleen kukittaminen ei yleensä onnistu kotioloissa. Kukat ovat kauniita ja näyttäviä, ja niitä on saatavilla useissa eri väreissä.
Ardisia on pieni puu, jolla on tummanvihreät ja aaltoilevat lehdet. Sen valkoisista ja voimakkaasti tuoksuvista kukista kehittyy runsaasti punaisia marjoja. Suomessa ardisiaa myydään usein joulukukkana, mutta oikealla hoidolla siitä saa myös pidempiaikaisen...
Huone-esikko on perinteisesti alkuvuoden suosituimpia kukkivia ruukkukasveja. Sen kukat kasvavat tiheissä nipuissa. Karvaiset lehdet erittävät allergisoivaa ainetta, mutta jalostuksen myötä nykyiset huone-esikot erittävät tätä ainetta vähemmän.
Hortensioiden suvun tieteellinen nimi tulee kreikankielen sanoista ”hydor”, joka tarkoittaa vettä, ja ”aggeion”, joka tarkoittaa astiaa. Tästä voikin päätellä jo paljon hortensioiden kasvuvaatimuksista. Jalohortensia on tuuhea pensas, jolla on suuret lehdet ja...
Verililjapuun lehdet muistuttavat muodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan tuonenkielon lehtiä. Tavanomaisemman vihreän lajikkeen lisäksi saatavilla on syvän tummanpunaista lajiketta, jonka avulla saadaan helposti dramaattisempaa sävyä sidontatöihin.
Harva leikkovihreä on yhtä sävykäs kuin tähkälilja, jonka lehdet loistavat punaisen ja vihreä eri sävyissä. Joskus tähkäliljaa kutsutaan myös uudenseelanninpellavaksi.
Peruukkipensasta käytetään sekä leikkokukkana että -vihreänä. Sen lehdet ovat ovaalinmuotoisia ja syvän tummanpunaisia. Sävynsä vuoksi ne sopivat erityisen hyvin syksyisiin kukkakimppuihin.
Peiponkaalin lehti on sydämenmuotoinen ja sävyltään joko vihreä tai ruskeanpunainen. Sen lehtiruoti on melko lyhyt, mikä rajaa hieman sen käyttöominaisuuksia.
