Kestävät banksiat ovat varmoja katseenvangitsijoita. Niiden erikoinen, kartiomainen kukinto koostuu sadoista yksittäisistä ja pienistä kukista. Lehdet ovat kapeita, pitkiä ja sahalaitaisia. Nimensä banksiat ovat saaneet englantilaisen kasvitieteilijän Joseph Banksin...
Brunioiden kukinnot ovat hauskoja pikku palloja. Varsi on jämäkkä ja puinen, lehdet muistuttavat hieman havupuiden lehtiä. Kukintojen väri ja muoto säilyvät myös kuivattuna. Saatavilla olevia lajeja ovat muun muassa nuokkubrunia (B. noduliflora) ja hopeabrunia (B....
Daaliat ovat somistaneet eurooppalaisia puutarhoja siitä lähtien, kun ne tuotiin tänne Etelä-Amerikasta 1500-luvulla. Alkuperäiskansat käyttivät niitä lääkekasveina, ja vuonna 1963 daalia nimettiin Meksikon kansalliskukaksi - niitä esiintyykin tiheimmin juuri...
Trooppisilla flamingokukilla on vehkakasveille tyypillinen, pitkä ja kapea kukinto, joka koostuu useista pienistä kukista. Kukintoa ympäröi lautasmainen ja suurikokoinen suojuslehti, jonka väri vaihtelee lajikkeesta riippuen. Jotkut lajikkeet ovat väritykseltään...
Freesian kellomaiset kukat puhkeavat riveittäin kauniisti kaartuvien varsien päihin. Varret voivat olla joko haarautumattomia tai muutamaan kertaan haarautuneita. Luonnollisilla kasvupaikoillaan freesiat kukkivat keväisin, mutta leikkokukkana ne ovat aina sesongissa.
Gerbera on yksi myydyimmistä leikkokukista. Sitä on saatavina lukuisissa väreissä ympäri vuoden. Kukan varren tukena on yleensä huomaamaton muoviputki, joka auttaa kukkaa kestämään pidempään. Usein gerberan ajatellaan symboloivan onnellisuutta ja iloisuutta....
Kapeaterälehtisiä gerberoita myydään useilla eri lajikenimillä. Erikoiset, hämähäkkimäiset terälehdet verhoavat tutun suosikkikukan täysin uuteen pukuun. Tavallisten gerberoiden tapaan nämä lajikkeet ovat monikäyttöisiä, ja saatavilla on lukuisia eri...
Harjaneilikoilla on puolipallomainen, useammasta kukasta koostuva kukinto. Kukkien terälehdet ovat sahalaitaisia. Kukinnon tyvessä kasvaa vihreitä ja joskus hieman sammalmätästä muistuttavia suojuslehtiä. Jotkut lajikkeet koostuvat kokonaan näistä...
Eksoottisten ja värikkäiden helikonioiden kukinnot muodostuvat vahamaisista tukilehdistä. Varsinaiset kukat piilottelevat tukilehtien suojissa. Suuren kokonsa ja näyttävyytensä ansiosta helikoniat soveltuvat erinomaisesti kookkaisiin sidontatöihin ja esimerkiksi...
Auringonkukkien kehittyvä kukinto kääntyy aina aurinkoa kohti, mutta täysin auennut kukinto suuntaa kasvonsa itään. Niitä on palvottu ja pidetty auringon symbolina useissa kulttuureissa kautta historian. Ne ovat myös suosittuja maalauksien aiheita, ja niiden siemeniä...
Olkikukka lienee tunnetuin kuivattuna käytetty leikkokukka. Sitä on saatavilla useissa eri väreissä, myös valkaistuna ja värjättynä.
Roseepippuri on tuttu kauppojen maustehyllyiltä, mutta sitä on saatavilla myös kuivakukkana. Sen pienet, punaiset marjat eli tutummin pippurit kasvava muhkeissa tertuissa. Roseepippuria kannattaa hyödyntää erityisesti kransseissa.
Tähtisilmät ovat pensasmaisesti kasvavia kesäkukkia. Lajikkeesta riippuen ne kasvavat noin 30-60 cm korkeiksi. Kukinnot muistuttavat päivänkakkaraa, ja värivaihtoehtoja on lukuisia. Mykerö on usein laitakukkia tummempi. Kukinta kestää keväästä syksyyn.
Vaulat ovat köynnöskasveja, joilla on rehevä lehdistö ja torvimaiset kukat. Kukinta jatkuu syksyyn saakka. Versoille voi kertyä pituutta jopa kaksi metriä, ja ne voi ohjata kasvamaan esimerkiksi säleikköä pitkin. Erityisen kauniilta vaulat näyttävät kuitenkin...
Verbenoita kutsutaan joskus myös rautayrteiksi. Niiden pyöreissä kukkatertuissa on useita pieniä, ohutterälehtisiä kukkia. Riippaverbena (V. bipinnatifida) sopii rentojen versojensa ansiosta mainiosti amppeliin tai istutusten reunoilla. Tarhaverbena (V. × hybrida) on...
Verenpisarat ovat näyttäviä kesäkukkia. Ne ovat joko pystykasvuisia tai riippuvia, ja niitä kasvatetaan sekä ruukuissa että amppeleissa. Kauniit, usein kaksiväriset kukat nuokkuvat alaspäin. Lajikkeita on jalostettu runsaasti, ja kukkia saatavilla useissa eri...
Viisikkiä eli tähtipensasta kasvatetaan sekä kesäkukkana että ympärivuotisena huonekasvina. Sillä on rehevä, tummanvihreä lehdistö ja puolipallomaisiin kukintoihin puhkeavat pienet, tähtimäiset kukat. Kukinta ajoittuu yleensä heinä-syyskuuhun, ja korkeutta viisikille...
Pikkupetunioita kutsutaan myös japaninkelloiksi ja miljoonakelloiksi. Ne ovat pienikukkaisia ja riippuvia kesäkukkia. Kasvutapansa vuoksi niitä kasvatetaan useimmiten amppelissa. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, ja värivalikoima on laaja. Kukinta...
Pioniunikot ovat yksivuotisia, kukkapenkkiin ja kesäkukkaniityille sopivia unikoita. Niiden suuret, kerrotut kukat muistuttavat paljon pionin kukkia. Myös siemenkodat ovat kauniita ja koristeellisia. Kukinta ajoittuu yleensä heinä-elokuuhun.
Punakosmoskukka ovat pitkään kukkiva kesäkukka. Vaaleanpunaiset, punaiset tai valkoiset kukinnot ovat läpimitaltaan noin kymmensenttisiä ja muistuttavat yleensä päivänkakkaraa, mutta saatavilla on myös kerrottukukkaista lajiketta. Parhaimmillaan punakosmos voi kasvaa...
Risiini on kookas, jopa kaksimetriseksi kasvava kesäkukka. Lajikkeesta riippuen risiini voi olla väriltään joko vihreä tai voimakkaan punainen, ja sen koriste-arvo perustuu värin lisäksi lähinnä suurikokoisiin lehtiin ja vaatimattomista kukista kehittyviin,...
Ruusupapu on sekä hyöty- että koristekasvina kasvatettava, jopa nelimetriseksi kasvava köynnös. Se kukkii kesän lopussa punaoranssein tai valkoisin kukin. Kukat ovat syötäviä, ja niissä on mieto maku. Palot kerätään niiden ollessa vielä nuoria ja litteitä, ja ne ovat...
Voimakkaasti tuoksuvia samettikukkia käytetään koristekasveina, mutta myös tuholaishyönteisten torjunnassa. Niiden tuoksu houkuttelee pölyttäjiä ja kirvoja syöviä leppäkerttuja. Saatavilla on kolmea eri lajia ja niiden lukuisia lajikkeita: iso-, ryhmä- ja...
Sateenkaaripalsamia kutsutaan joskus myös uudenguineanliisaksi. Sitä kasvatetaan yleensä yksivuotisena kesäkukkana, mutta sen talvettaminen sisätiloissa on mahdollista. Sillä on teräväkärkiset lehdet sekä kauniit, yksinkertaiset kukat, jotka voivat olla väriltään joko...
Silkkiunikko on yleensä yksivuotinen kesäkukka, mutta se kylväytyy herkästi itsestään ja ilahduttaa näin useampana kesänä. Kukat ovat viehättävän yksinkertaisia, ja ne puhkeavat yksittäin hentojen ja pitkien kukkavanojen päihin. Terälehdet ovat silkkimäiset ja...
Suklaakosmos on lähisukulaistaan punakosmosta (C. bipinnatus) pienikukkaisempi. Sen syvän tummanpunaiset kukinnot puhkeavat pitkien kukkavanojen päihin. Kukinnoissa on voimakas, makea ja suklainen tuoksu. Kukinta ajoittuu yleensä kesäkuusta myöhäiseen syksyyn...
Tarhaneilikat ovat yleensä yksivuotisena kasvatettavia kesäkukkia. Ne soveltuvat sekä ruukkuun että kukkapenkkiin, ja suotuisalle paikalle istutettuna ne voivat talvehtia ja kukkia uudelleen seuraavina vuosina. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, ja...
Tsinnia eli oppineittenkukka on näyttävä kesäkukka ruukkuun tai kukkapenkkiin, ja se on kestävä myös maljakkoon poimittuna. Suuret kukat voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrannaisia, jolloin ne muistuttavat erehdyttävän paljon daalioita. Värivalikoima on...
Tuoksuherneitä kutsutaan myös nimillä hajuherne ja tuoksunätkelmä. Ne ovat köynnöstäviä, yksivuotisia kesäkukkia, jotka soveltuvat hyvin myös leikkokukiksi. Värikkäissä ja perhosmaisissa kukissa on voimakas tuoksu. Kukinta ajoittuu yleensä loppukesään. Saatavilla on...
Kesäneilikoita kutsutaan joskus myös kiinanneilikoiksi. Yleensä niitä pidetään yksivuotisina kesäkukkina, mutta suotuisalle paikalle istutettuna se saattavat myös talvehtia. Talvehtiminen on kuitenkin epävarmaa. Kukat ovat ripsureunaisia, lehdet pitkiä ja...
Kirjotulikruunun kukinnot ovat usein kaksiväriset, ja ne voivat hehkua esimerkiksi lämpimissä oranssin ja punaisen eri sävyissä. Lehdissä on sitruunainen tuoksu. Kirjotulikruunua myydään yleensä pensastavana tai varrellisena, mutta se soveltuu myös amppeliin.
Kohtalonkukat kukkivat runsaasti koko kesän. Lajikkeesta riippuen kukat voivat olla joko yksi- tai monivärisiä, ja saatavilla on sekä tummia että hempeän pastellisiä sävyjä.
Koristekaalit tuovat upeaa väriloistoa myöhäiskesään ja syksyyn. Lehdissä voi olla joko valkoista tai voimakkaan punaviolettia sävyä vihreän ohella. Joillakin lajikkeilla lehdet ovat ripsureunaisia.
Koristepaprika kukkii vaatimattomasti, mutta kukinnon jälkeen se kehittää pienet, väriä kypsyessään vaihtavat chilit. Hedelmien muoto vaihtelee pyöreästä pieniin lieriöihin. Ne ovat syömäkelpoisia, mutta maistuvat kirpeiltä.
Mustasilmäsusanna on monivuotinen köynnös, joka kukkii oikein hoidettuna koko kesän. Kukat ovat viisiterälehtisiä ja niillä on tumma, melkein musta keskusta. Mustasilmäsusanna kasvaa noin parimetriseksi, ja sen voi ohjata kasvamaan esimerkiksi seinänvierustaa tai...
Neitobegonioita kutsutaan joskus myös karjalanneidoiksi. Ne kukkivat runsaasti alaspäin nuokkuvin kukin, jotka voivat olla lajikkeesta riippuen joko yksinkertaisia tai kerrottuja. Lehdet ovat kapeita ja vinoja. Riippuvien versojensa vuoksi neitobegonioita kasvatetaan...
Oopiumiunikko on vanha rohdos- ja lääkekasvi - jo 1600-luvulla syntynyt Turkulainen kasvitieteilijä Elias Tillandz mainitsi sen teksteissään. Kukilla on silkinohuet terälehdet, ja ne puhkeavat keskikesällä yksittäin pitkien ja kapeiden kukkavanojen päihin....
Sitkeät orvokit ovat kevään ensimmäisiä kukkijoita, ja ne sietävät jopa pieniä pakkasta. Suomessa myyntiin viljeltäviä lajeja ovat pienikukkainen sarviorvokki (V. cornuta) ja suurikukkaisempi tarhaorvokki (V. Wittrockiana-Ryhmä). Sarviorvokin kukat ovat syötäviä, jos...
Pauliinabegoniat ovat perinteisiä kesäkukkia. Niitä kutsutaan joskus myös ruusubegonioiksi niiden aavistuksen ruusua muistuttavien kukkien vuoksi. Perinteisten valkoisten, punaisten ja vaaleanpunaisten lajikkeiden rinnalle on jalostettu esimerkiksi kelta- ja...
Petuniat ovat suosittuja kesäkukkia kukkapenkeissä, parvekelaatikoissa sekä amppeleissa. Tarhapetuniat (P. × hybrida) ovat pystykasvuisia ja sopivat hyvin kesäkukkaryhmiin istutettaviksi. Riippapetuniat riippuvat kauniisti esimerkiksi parvekelaatikossa tai amppelissa....
Soilikkeja on kasvatettu Suomessa huonekasvina jo 1930-luvulta asti. Niillä on pitkät, hennon nukkaiset ja paksusuoniset lehdet. Viisiterälehtiset kukat puhkeavat kapeiden kukintovanojen päihin. Kukkia on saatavilla useissa eri väreissä.
Isoköynnöskrassi on noin kaksimetriseksi kasvava yksivuotinen köynnös, jota kasvatetaan sekä koriste- että hyötykasvina. Yleensä se kiipeää ylöspäin ja takertuu lehtiruotiensa avulla kasvitukeen, mutta se soveltuu myös amppeliin. Isoköynnöskrassi kukkii koko kesän...
Isoleijonankidan tuoksuvat kukat puhkeavat valtikkamaisesti pitkän ja suoran varren päähän. Muissa kielissä sitä kutsutaan esimerkiksi lohikäärmeen kidaksi ja jäniksen huuleksi - nimityksillä viitataan kukkien avonaista suuta muistuttavaan muotoon. Laajasta...
Mummun ikkunalaudalta tutut pelargonit ovat alun perin kotoisin Etelä-Afrikasta, mistä ne tuotiin Eurooppaan 1700-luvulla. Ne ovat helppohoitoisia ja kiitollisia ruukkukukkia, jotka kukkivat hyvin hoidettuna koko kesän. Jalopelargonit ovat kasvutavaltaan voimakkaan...
Kanna on koollaan huomiota herättävä kesäkukka. Näyttävät, perinteisesti punaiset kukinnot saattavat lajikkeesta riippuen puhjeta yli metrin korkeuteen. Suurissa, joskus punertavissa lehdissä on jopa hieman trooppista tunnelmaa.
Pienikukkainen ja matalakasvuinen kesäbegonia sopii loistavasti kukkaistutusten täytekukaksi. Lehdet ovat paksuhkot ja herttamaiset, ja niiden reunat ovat usein punertavat. Ulkonäkönsä vuoksi kesäbegonia on helppo sekoittaa annansilmään eli joulubegoniaan (Begonia ×...
Auringonkukat ovat Amerikasta kotoisin olevia yksivuotisia kesäkukkia. Niitä on viljelty siemenien ja öljyn vuoksi jo tuhansien vuosien ajan, ja nykyisin ne ovat myös suosittuja koristekasveja. Kookkaasta ja rotevavartisesta isoauringonkukasta on jalostettu useita eri...
Uurremuorin lehtien muoto ja väri vaihtelevat lajikkeesta riippuen, mutta lehtien syvät uurteet paljastavat ne saman lajin edustajiksi. Yleensä lehdet ovat malliltaan sydämenmuotoiset, ja niissä voi olla vihreän, punaisen ja hopeanharmaan eri sävyjä. Esimerkiksi...
Auliot ovat pieniä ja puuvartisia pensaita, joiden koristearvo perustuu niiden kauniisiin, nuokkuviin kukkiin. Kukinta saattaa kestää jopa alkutalveen. Vaahtera-aulion kukat ovat kellomaisia ja noin viiden sentin pituisia. Sen nukkaisilta tuntuvat lehdet muistuttavat...
Venuksenkengät ovat maaorkideoita, joilla on erikoinen tohvelia muistuttava kukka. Niiden pitkät, kapeat ja joskus kirjavat lehdet muodostavat ruusukkeen, jonka keskeltä nousee ohut kukkavana. Kukkavanan päässä kasvaa usein vain yksi suurikokoinen kukka, jossa on...
Isokirjopeipin eli värinokkosen lehdet komeilevat vihreän, punaisen ja violetin eri sävyissä. Se on nopeakasvuinen, helppohoitoinen ja varma katseenvangitsija värikkäiden lehtiensä ansioista. Lajikevalikoima on laaja.
Pilkkubegonia on näyttävälehtinen huonekasvi, joka muistuttaa paljon lähisukulaistaan enkelinsiipeä eli korallibegoniaa (B. Corallina-Ryhmä). Pilkkubegonia on kuitenkin enkelinsiipeä pienikasvuisempi ja voimakkaammin pilkullinen. Sen epäsymmetriset ja teräväkärkiset...
Talvikaktuksiksi kutsutut Schlumbergera-risteymät ovat varreltaan lehtimäisiä, loppuvuodesta kukkivia kaktuksia. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden rungoilla. Yleisimmin myytävät talvikaktukset ovat marraskuunkaktus (S. truncata) ja joulukaktus (S. × buckleyi)....
Madagaskarilla ja Itä-Afrikassa luonnonvaraisena kasvava tulilatva on helppohoitoinen mehikasvi. Sen lehdet ovat paksut ja tummanvihreät. Kukinta on runsas, ja saatavilla on myös kerrottukukkaista lajikkeita.
Luonnossa tuuttiananas kasvaa puiden kaarnaan kiinnittyneenä. Sen raikkaanvihreän lehtiruusukkeen keskeltä nousee hauska, litteän muotoinen kukkatähkä. Kukinnon suojuslehdet loistavat punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä. Lehtiruusuke kukkii vain kerran, mutta...
Tähkämaijan lehdet ovat yläpuolelta tummanvihreät ja alapuolelta kauniin purppuranpunaiset. Lehtien pinta on hieman aaltoileva. Muista maijoista poiketen tähkämaijalla on näyttävät, oranssinkeltaiset kukat. Pitkät kukintovarret nousevat lehtien yläpuolelle.
Täplämaijan englanninkielinen nimi on ”Peacock plant”, sillä sen lehtien sanotaan muistuttavan riikinkukon sulkia. Ne ovat väriltään vaaleanvihreät, ja niissä on tumma, täplämäinen kuviointi. Lehtien kauniisti punertava alapinta tulee näkyviin, kun täplämaija nostaa...
Raatokukkien pystyt versot kasvavat aina edellisen verson tyvestä, ja näin ne muodostuvat lopulta pitkäksi jonoksi. Kukat ovat suuria, tähtimäisiä ja sävyiltään yleensä punertavia, eikä ole vaikea arvata, mistä raatokukat ovat saaneet nimensä: kukkien pilaantunutta...
Rahapuu on pitkäikäinen ja hidaskasvuinen mehikasvi. Sen lehdet ovat paksut ja tummanvihreät, joillakin lajikkeilla punareunaiset tai valkokirjavat. ’Hobbit’-lajiketta ei välttämättä ensisilmäyksellä tunnistaisi rahapuuksi, sillä sen lehdet ovat torvimaiset. Iän myötä...
Sarviaaloet ovat läheistä sukua aaloeille ja kirjotähdille. Niiden lehdet ovat paksuja, kärkeen kapenevia ja usein valkokirjavia. Lehdet kasvavat pareittain. Punertavat kukat puhkeavat pitkän kukintovarren päähän.
Soihtuköynnökset ovat kotoisin trooppisesta Aasiasta. Ne eivät nimestään huolimatta ole köynnöksiä, vaan riippuvavartisia epifyyttejä, joiden kukinnot loistavat kirkkaissa oranssin ja punaisen sävyissä. Niiden lehdet ovat tavallisesti teräväkärkisiä. ’Rasta’-lajikkeen...
Pallokaktusten suku on yksi laajimmista kaktussuvuista. Lajien ulkonäölliset erot ovat suuria. Osa pallokaktuksista on pyöreitä ja matalia, osa kasvaa luonnonvaraisena korkeiksi jättiläisiksi. Esimerkiksi E. subdenudata (kuvassa) on kasvutavaltaan pallomainen, ja sen...
Perhoskämmekät ovat yksiä suosituimpia kukkivia huonekasveja. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Ne takertuvat kaarnaan paksuilla ja vihertävillä ilmajuurillaan. Runsaskukkaiset kukintovarret kasvavat lehtihankojen välistä....
Piikkikruunu on suloinen mutta piikikäs. Sen pieniä kukkia ympäröi yleensä kaksi pyöreää ylälehteä. Lajikkeesta riippuen ylälehdet voivat olla väriltään joko punaiset, vaaleanpunaiset, valkoiset tai keltaiset. Kasvutavaltaan piikkikruunu on pensasmainen, ja...
Pilkkulehdet ovat siroja ja pystykasvuisia, ja kuten nimestäkin voi päätellä, niiden tummanvihreitä lehtiä koristaa kaunis pilkkukuviointi. Pilkut voivat olla väriltään valkoisia, punaisia tai vaaleanpunaisia. Joskus pilkut peittävät lehdet lähes kauttaaltaan, eikä...
Pitsilehdet ovat matalia ja pyöreälehtisiä maanpeitekasveja. Niiden lehtisuonet ovat yleensä valkoiset tai punertavat, ja ne muodostavat lehden pinnalle voimakkaasti erottuvan pitsikuvion. Lajikkeita on jalostettu useita.
Punalehdet ovat pieniä, pensastavia ja värikäslehtisiä kasveja. Lehdet voivat olla joko räikeän punaisia tai keltavihreitä. Punalehdet ovat nopeakasvuisia, ja niiden lisääminen pistokkaista on helppoa.
Miltonia-suvun orkideat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, missä ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Niiden lehdet ovat pitkiä ja kapeita, ja ne kasvattavat tyvestä litteitä varsimukuloita. Yhteen kukintovanaan puhkeaa useita suurikokoisia kukkia,...
Nukkuleenat kuuluvat samaan marantakasvien heimoon maijojen ja nukkumattien kanssa. Niiden lehdet ovat pitkiä ja aavistuksen verran kärkeen kapenevia. Halutuin nukkuleenoista lienee ’Triostar’-nimellä myytävä, kauniin kirjavalehtinen lajike (kuvassa). Sen lehtien...
Nystykämmekät ovat kauniita, pienikukkaisia orkideoita. Niiden sukuun luetaan satoja eri lajeja, mutta useimmiten huonekasvina myytävät nystykämmekät ovat kapealehtisiä ja runsaskukkaisia. Kukat ovat väriltään tavallisesti keltaisia, punaisia tai vaaleanpunaisia....
Oleanteri on ollut suosittu huonekasvi jo 1800-luvulla. Luonnossa sitä tavataan Välimeren maissa ja Aasiassa. Oleanteri kasvaa pensastaen, ja huonekasvina se voi saavuttaa noin kahden metrin korkeuden. Lehdet ovat kärkeen kapenevia. Sievät, viisiterälehtiset tai...
Paavalinkukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sen nukkaiset lehdet kasvavat tuuheana lehtiruusukkeena. Väriltään lehdet ovat yleensä tummanvihreitä, joillakin lajikkeilla lehden alapinta on kauniin purppurainen. Myös kirjavalehtisiä lajikkeita on jalostettu....
Nukkumatit ovat saaneet nimensä niiden tavasta "mennä nukkumaan", eli nostaa lehtensä lepoasentoon yön ajaksi. Paavonnukkumatista on saatavilla useita eri lajikkeita. Sen lehdet ovat soikeita ja kirjavia, joillakin lajikkeilla lehtisuonet ovat kirkkaanpunaisia,...
Lehtikaktukset ovat kotoisin trooppisesta Amerikasta, ja ne kasvavat luonnonvaraisina suurimmaksi osaksi päällyskasveina eli epifyytteinä. Niiden varret ovat litteitä ja lehtimäisiä, ja joskus niissä on ohuita piikkejä. Kukat ovat suuria, näyttäviä ja usein väriltään...
Liljapuita käytetään paljon kesäkukkaistutuksissa, mutta ne soveltuvat myös huonekasviksi. Niiden lehdet ovat joko kauniin kirjavat tai kokonaan punaiset tai vihreät. Viherliljapuun (C. australis) lehdet ovat pitkät ja teräväkärkiset, verililjapuun (C. fruticosa)...
Ludisia on sukunsa ainoa edustaja. Se on maaorkidea, jolla on tavallisesti yläpuolelta tummanvihreät ja alapuolelta punertavat lehdet sekä vaaleat, selkeästi erottuvat lehtisuonet. Lajin sisällä on kuitenkin paljon muuntelua, joten kaikkien yksilöiden lehtiin tämä...
Maljaköynnökset ovat köynnöskasveja, joilla on kiiltävät, teräväkärkiset lehdet sekä trumpettimaiset ja miedon tuoksuiset kukat. Kukat voivat olla väriltään joko valkoiset, punaiset tai vaaleanpunaiset. Kukinta-aika ajoittuu alkukesästä syksyyn.
Japanilaisen puutarhurin kehittämä mansikkapallerokaktus on hauska ilmestys. Mansikkakaktus koostuu kahdesta kasvista, joista pallomainen ja yleensä punaisen värinen kaktus on vartettu vihreään kaktukseen. Ilman varttamista punainen kaktus ei selviäisi, koska sillä ei...
Mehipuiden paksut lehdet kasvavat kauniina ruusukkeena paljaan varren päässä. Lehdet ovat joko yksivärisiä tai niissä voi olla valkoisia, punaisia tai keltaisia kuvioita lajista riippuen. Esimerkiksi loistomehipuun (A. arboreum ’Atropurpureum') lehdet ovat syvän...
Mehiruusukkeet kasvavat tavallisesti ruusukkeena, vanhemmilla yksilöillä on matala varsi. Ne ovat soveltuneet kuiviin oloihin, ja varastoivat vettä paksuihin, meheviin lehtiinsä. Lehdet voivat olla lajista riippuen väriltään joko vihreitä, hopeanharmaita tai jopa...
Kuningasbegoniasta on saatavana useita eri lajikkeita, joiden lehtien muoto, koko ja väri vaihtelevat. Yleensä ne ovat teräväkärkisiä ja sydämenmuotoisia, ja komeilevat punaisen, vihreän ja hopeanharmaan eri sävyissä. Kukat ovat pieniä ja tavallisesti...
Kymbidit ovat kotoisin Kaakkois-Aasiasta Australiaan ulottuvalta alueelta, missä ne kasvavat sademetsissä ja vuorten juurilla. Niillä on pitkät ja jämäkät kukintovanat ja näyttävät kukat, jotka voivat olla väriltään esimerkiksi valkoiset, vaaleanpunaiset tai...
Laikkuvehkoilla on pitkät, teräväkärkiset lehdet, joissa voi lajista tai lajikkeesta riippuen olla valkoisia, hopeanharmaita, punaisia tai vaaleanpunaisia kuvioita. Ne pysyvät kasvutavaltaan pitkään ruusukkeina, mutta kasvattavat ajan myötä tukevan varren. Niillä on...
Kiinanruusu on kotoisin Etelä-Kiinasta, jossa naiset ovat ennen muinoin käyttäneet sen kukista saatua väriä luomivärinä. Huonekasvina kiinanruusu kasvaa yleensä noin metrin korkuiseksi. Kukkien värivalikoima on laaja, ja ne voivat olla joko yksinkertaisia tai...
Kirjokohtalonköynnös on Länsi-Afrikasta kotoisin oleva puuvartinen köynnös. Sen kukilla on puhtaanvalkoinen verhiö, jonka keskeltä kasvaa kirkkaanpunainen teriö. Kukinta ajoittuu yleensä alkukevääseen. Lehdet ovat melko kookkaita, uurteisia ja...
Kirjolehdet ovat kotoisin Amerikan trooppisilta alueilta. Risteyttämisen ja jalostuksen ansiosta lajikkeita on valtavasti. Kirjolehtien lehdet ovat suuret ja ohuet, ja ne komeilevat yleensä vihreän ja punaisen eri sävyissä. Jotkut lajikkeet ovat jopa lähes kokonaan...
Ihmepensaan koristearvo perustuu sen värikkäisiin lehtiin. Lehtien väritys ja muoto vaihtelevat lajikkeesta riippuen, mutta tavallisesti ne ovat kirjavia ja kiiltäväpintaisia. Huonekasvina ihmepensas voi kasvaa noin kahden metrin korkuiseksi pensaaksi.
Tillandsioiden nimeen liittyy hauska tarina. Turkulainen luonnontutkija Elias Tillandz vaihtoi sukunimensä pelastuttuaan merihädästä (Til-Landz = maihin), ja päätti jatkossa pysyä visusti kuivalla maalla. Tillandzian kuoleman jälkeen tämä vettä kaihtava kasvisuku...
Värikkäästä isomaijasta on saatavilla useita eri lajikkeita. Lehdet ovat päältä yleensä tummanvihreät, ja niissä on valkoisia, punaisia tai vaaleanpunaisia kuvioita. Lehtien alapinta on purppuranpunainen. Hyvällä hoidolla isomaija saattaa innostua kukkimaan, mutta...
Isopunasarjan tylppien lehtien kasvutapa muodostaa kauniin kuvion kasvin tyveen. Tanakka kukintovarsi nousee lehtien yläpuolelle. Kukinto on puolipallon muotoinen ja väriltään yleensä oranssi, mutta myös valko-, kelta- ja punakukkaisia lajikkeita on jalostettu.
Kamelia on pieni pensas, jolla on upeat kukat ja kiiltävät, teräväkärkiset lehdet. Siitä on jalostettu useita lajikkeita, joiden kukkien väri, koko ja terälehtien määrä vaihtelevat. Kamelia on ollut Coco Chanelin lempikukka, ja hän on käyttänyt kukkaa inspiraationa...
Gloksinia eli suppilokukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sillä on nukkaiset lehdet ja värikkäät, aaltoreunaiset kukat. Tavallisesti gloksiniaa myydään kukkakaupoissa keväällä ja kesällä.
Herttalyhty kasvaa luonnonvaraisena maanmyötäisesti, mutta kotioloissa sitä kasvatetaan yleensä amppelissa. Sen varret ovat langanohuita, ja niissä kasvaa pareittain pieniä, paksuja ja sydämenmuotoisia lehtiä. Väriltään ne voivat olla tummanvihreitä, hopeanharmaita...
Huiskuananakset kasvavat luonnonvaraisina Keski- ja Etelä-Amerikassa, missä ne ovat tottuneet voimakkaaseen auringonpaisteeseen. Ananaskasveille tyypillisesti niiden lehtiruusuke kukkii vain kerran. Kukinnan jälkeen huiskuananakset lakastuttavat myös lehtensä, mutta...
Huonevehkat ovat kotoisin Etelä-Afrikan suoalueilta. Niiden kukinto on vehkakasveille tyypillisesti puikulamainen, ja sitä ympyröi trumpettimainen ja värikäs suojuslehti. Lehdet ovat pitkiä ja raikkaanvihreitä. Joidenkin lajikkeiden lehtiä koristaa valkoinen...
Andrenflamingokukilla on suurikokoiset, kiiltäväpintaiset ja herttamaiset lehdet. Pitkulaista kukintoa ympäröi yksi värikäs suojuslehti. Kukinta kestää useita kuukausia.
Ruukkukrysanteemi on kestävä ja helppohoitoinen, mutta yleensä se heitetään pois kukinnan jälkeen, sillä sen uudelleen kukittaminen ei yleensä onnistu kotioloissa. Kukat ovat kauniita ja näyttäviä, ja niitä on saatavilla useissa eri väreissä.
Ruukkuruusut ovat lähes ympäri vuoden saatavila olevia, tiiviskasvuisia pikkupensaita. Oikealla hoidolla niiden kukinta kestää keväästä syksyyn. Usein ruukkuruusu heiteään pois kukinnan päätyttyä, mutta sen saa kukkimaan uudelleen pienellä vaivannäöllä.
Skimmia on Aasiasta kotoisin oleva pieni, ainavihanta pensas, jota myydään kukkakaupoissa varsinkin jouluisin. Sen koristearvo perustuu hentoihin kukintoihin, jotka harvoin kuitenkaan kehittyvät nuppuvaihetta pidemmälle. Nuppuiset kukinnot voivat olla väriltään...
Syklaamit ovat loppukesän ja syksyn ilopilkkuja. Niillä on kirjavat ja koristeelliset lehdet, joiden yläpuolelle nousevien ohuiden kukkavanojen päihin puhkeaa kauniit, tavallisesti viisiterälehtiset kukat. Joidenkin lajikkeiden terälehdet ovat ripsureunaisia....
Ardisia on pieni puu, jolla on tummanvihreät ja aaltoilevat lehdet. Sen valkoisista ja voimakkaasti tuoksuvista kukista kehittyy runsaasti punaisia marjoja. Suomessa ardisiaa myydään usein joulukukkana, mutta oikealla hoidolla siitä saa myös pidempiaikaisen...
Huone-esikko on perinteisesti alkuvuoden suosituimpia kukkivia ruukkukasveja. Sen kukat kasvavat tiheissä nipuissa. Karvaiset lehdet erittävät allergisoivaa ainetta, mutta jalostuksen myötä nykyiset huone-esikot erittävät tätä ainetta vähemmän.
Hortensioiden suvun tieteellinen nimi tulee kreikankielen sanoista ”hydor”, joka tarkoittaa vettä, ja ”aggeion”, joka tarkoittaa astiaa. Tästä voikin päätellä jo paljon hortensioiden kasvuvaatimuksista. Jalohortensia on tuuhea pensas, jolla on suuret lehdet ja...
Joulutähti on joulun kestosuosikki. Sen koristearvo on sen värittyneissä ylälehdissä, varsinaiset kukat ovat pieniä ja vaatimattomia. Perinteisimmät ylälehtien värit ovat valkoinen ja punainen, mutta jalostuksen myötä on saatavilla myös esimerkiksi persikan värisiä ja...
Kanervat ovat syksyn suosituimpia kausikukkia. Ne ovat varpukasveja, jotka kasvavat enimmillään noin 40 cm korkeiksi. Pienet ja sievät kukat voivat olla väriltään joko punaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukinnasta on iloa pitkälle syksyyn.
Kellokanervan pientä kelloa muistuttavat kukat ovat väriltään joko punaisia, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Ne ovat isompia kuin varsinaisen kanervan (Calluna) kukat, minkä takia kellokanervan kukinto näyttää tuuheammalta ja runsaammalta. Kellokanerva kasvaa noin 40...
Värikkäät kääpiöesikot ovat huone-esikkojen (P. obconica) ohella alkuvuoden suosituimpia kukkivia ruukkukasveja. Niiden kukat puhkeavat tiiviinä nippuna tummanvihreän lehtiruusukkeen keskelle. Kukkien keskus on tavallisesti keltainen.
Lamosalali on varpukasvi, jota myydään kukkakaupoissa jouluisin. Mehevien ja punaisten marjojensa vuoksi sitä kutsutaan joskus myös joulupuolukaksi. Usein lamosalalia käytetään osana jouluistutuksia, mutta se on näyttävä myös yksistään ruukussa.
Ritarinkukka (tutummin amaryllis) on joulukukaksi mielletty sipulikasvi. Lajikkeita on jalostettu useita, ja kukkia on saatavilla useissa eri väreissä, joista perinteisimmät ovat punainen ja valkoinen. Ritarinkukka tekee useita kukkavanoja, joista jokaisen päässä on...
Atsaleat ovat kotoisin Itä-Aasiasta, missä ne kasvavat viileiden vuoristoseutujen happamassa maaperässä. Ruukkuatsalea on pensasmainen ja tiiviskasvuinen, ja sen lehdet ovat tummanvihreät ja nahkeat. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, väriltään...
Gerberan nukkaisilta tuntuvat lehdet muodot lehtiruusukkeen, jonka keskeltä kasvavat iloisen väriset, läpimitaltaan jopa kymmensenttiset kukinnot. Kukinto voi olla joko yksinkertainen tai kerrottu, ja lajikkeita on jalostettu useita.
Syysasteri on yleensä elo-lokakuussa kukkiva perenna, jota käytetään joskus myös syksyisissä ruukkuistutuksissa. Lajikkeita on jalostettu satoja, ja kukinnot voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja.
Syysleimut kukkivat loppukesästä ja houkuttelevat voimakkaalla tuoksullaan runsain määrin perhosia. Sievät, yksinkertaiset kukat kasvavat muhkeissa tertuissa. Kerrannaisia lajikkeitakin on jalostettu, mutta niitä on harvemmin saatavilla. Korkeutta syysleimuille kertyy...
Tarhakylmäkukka puhkeaa kukkaan jo huhti-toukokuussa. Kukat ovat suuria, kellomaisia ja väriltään tavallisesti violetteja. Myös punainen ja valkoinen lajike on jalostettu. Lehdet puhkeavat kukinnan vanavedessä, ja kukista kehittyy koristeellisia siemenhahtuvia. Koko...
Tarhasalkoruusu on perinteinen, vanhan ajan kaksi- tai monivuotinen perenna. Joitakin lajikkeita kasvatetaan myös yksivuotisina kesäkukkina. Tarhasalkoruusu kukkii yleensä loppukesästä ja leviää kasvupaikallaan siemenistä. Kaksivuotiset lajikkeet kasvattavat...
Perhoset ja muut pölyttäjät rakastavat sieviä ja siroja tähtiputkia. Suomessa kasvatetaan yleisemmin isotähtiputkea (A. major), mutta saatavilla on myös muita lajeja ja useita eri lajikkeita. Tähtiputkien kukinnot koostuvat lukuisista pienistä kukista, joita...
Värimintut ovat voimakkaasti tuoksuvia perennoja, joita kasvatetaan sekä koristekasvina että yrttinä. Lehtiä voi kerätä pitkin kesää, ja niitä voidaan käyttää teessä tai erilaisten ruokien maustamiseen. Tupsumaiset, värikkäät kukinnot aukeavat yleensä heinä-elokuussa,...
Rohtosormustinkukka on kaksivuotinen kasvi, joka kasvattaa ensimmäisenä vuotena vain lehtiruusukkeen. Toisena vuotena se kasvattaa pitkän kukintovanan, johon puhkeaa runsaasti sormustimenmuotoisia, mesipistiäisten suosimia kukkia. Kukinta ajoittuu yleensä...
Saksankurjenmiekka on kestävä ja helppohoitoinen perinneperenna. Sen näyttävä kukinta ajoittuu yleensä kesä-heinäkuuhun. Kukissa on miedon sitruunainen tuoksu. Lehdet ovat pitkiä, kapeita ja miekkamaisia.
Kesäpikkusydän on kaunis ja siro perenna. Sen sydämenmuotoiset kukat nuokkuvat ohuiden kukintovanojen päissä. Kukinta ajoittuu yleensä kesä-syyskuuhun. Lehdet ovat hienoliuskaisia ja saniaismaisia, ja ne muodostavat ajan saatossa tuuhean kasvuston. Kesäpikkusydämen...
Ketoneilikka on vaivaton ja helppohoitoinen perenna. Sillä on pienet, viisiterälehtiset kukat ja heinämäiset lehdet, jotka kasvavat matalana mättäänä. Kukat puhkeavat lehtien yläpuolelle kapeiden kukkavanojen päihin.
Loistosädekukalla on aurinkoisissa sävyissä hohtavat, kookkaat kukat, jotka houkuttelevat runsaasti perhosia ja mehiläisiä. Kukinta ajoittuu heinäkuusta pakkasiin asti. Lehdissä on voimakas tuoksu.
Akileijat ovat perinteisiä perennoita, joita on kasvatettu ennen vanhaan muun muassa luostaripuutarhoissa. Sukuun kuuluu lukuisia eri lajeja ja lajikkeita, joista Suomessa suosituimpia ovat lehtoakileija (A. vulgaris) sekä jaloakileijat (A. Cultorum-Ryhmä)....
Etelänruusuruoho on niittykukkamainen, törmäkukkaa muistuttava lyhytikäinen perenna. Sillä on kauniit, ruusunpunaiset mykerökukat, jotka houkuttelevat runsaasti perhosia. Kukat soveltuvat myös leikkokukiksi. Kukkavanat ovat kapeita mutta jäykkiä, joten ne eivät...
Harjaneilikka on perinteinen, kaksivuotinen puutarhakasvi. Se kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen, ja kukkii vasta seuraavana kesänä. Kukat siementävät ja kylväytyvät, ja näin harjaneilikasta on iloa useammaksi vuodeksi. Harjaneilikka kasvaa mätästäen....
Idänunikon kukkien terälehdet ovat kuin paperinohutta silkkiä. Kukan keskusta on tumma, varret ovat hennon karvan peitossa. Kukinta ajoittuu yleensä kesä-heinäkuulle, ja myös kukista kehittyvät siemenkodat ovat kauniita ja koristeellisia. Ruusukkeena kasvavat lehdet...
Isomaksaruoho on kestävä ja helppohoitoinen perenna. Pienet ja tähtimäiset kukat kasvavat tiiviissä tertuissa, ja ne houkuttelevat erityisesti päiväperhosia ja mehiläisiä. Lehdet ovat mehikasveille tyypillisesti paksuja ja meheviä. Kukinta ajoittuu yleensä...
Jalopionit eli kiinanpionit ovat koreasti kukkivia perennoja. Lajikkeesta riippuen kukat voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja ja halkaisijaltaan jopa yli 20 cm. Kukinta ajoittuu yleensä heinäkuuhun. Korkeutta jalopioneille kertyy parhaimmillaan noin metri,...
Kaunokainen on matalakasvuinen ja sievästi kukkiva perenna. Sen lehdet kasvavat tiiviinä ruusukkeena, jonka keskeltä nousee kapeat kukkavanat. Valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset kukinnot muistuttavat tavallisesti päivänkakkaroita, mutta joidenkin lajikkeiden...
Keijunkukat ovat matalakasvuisia perennoja, joita käytetään varsinkin syksyisin myös ruukkuistutuksissa. Sirot kukat puhkeavat yleensä keskikesällä. Kukilla keijunkukat eivät kuitenkaan juurikaan komeile, vaan niiden koristearvo perustuu näyttävän värisiin lehtiin....
Harva leikkovihreä on yhtä sävykäs kuin tähkälilja, jonka lehdet loistavat punaisen ja vihreä eri sävyissä. Joskus tähkäliljaa kutsutaan myös uudenseelanninpellavaksi.
Verililjapuun lehdet muistuttavat muodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan tuonenkielon lehtiä. Tavanomaisemman vihreän lajikkeen lisäksi saatavilla on syvän tummanpunaista lajiketta, jonka avulla saadaan helposti dramaattisempaa sävyä sidontatöihin.
Peiponkaalin lehti on sydämenmuotoinen ja sävyltään joko vihreä tai ruskeanpunainen. Sen lehtiruoti on melko lyhyt, mikä rajaa hieman sen käyttöominaisuuksia. Sitä käytetään paljon liimaustekniikalla toteutetuissa töissä.
Peruukkipensasta käytetään sekä leikkokukkana että -vihreänä. Sen lehdet ovat ovaalinmuotoisia ja syvän tummanpunaisia. Sävynsä vuoksi ne sopivat erityisen hyvin syksyisiin kukkakimppuihin.
Tulilatvaa myydään yleensä huonekasvina, mutta sitä on saatavilla myös leikkokukkana. Sen runsas kukinto tuo muhkeutta kukkakimppuihin ja asetelmiin. Yksittäiset kukat säilyvät kauniina pitkiäkin aikoja ilman vettä, joten ne soveltuvat hyvin liimaustekniikalla...
Tuoksuherne, hajuherne, tuoksunätkelmä - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuoksuhernettä myydään leikkokukkana kesäisin. Sen perhosmaisissa kukissa on miellyttävä ja voimakas tuoksu. Useiden pastellisten ja hempeiden sävyjen lisäksi saatavilla on myös esimerkiksi...
Törmäkukkaa kutsutaan englanniksi nimellä ”Pincushion Flower”, eli neulatyynykukka. Kukan keskusta muistuttaa neulatyynyä, ja ohuet heteet näyttävät neuloilta. Terälehdet ovat pieniä ja silkkimäisiä. Törmäkukkia on saatavilla usein hempeissä ja pastellisissa sävyissä,...
Unikkojen on ajateltu symboloivan muun muassa rauhaa, unta ja hedelmällisyyttä, mutta myös kuolemaa joidenkin lajien verenpunaisen värin vuoksi. Ne ovat suosittuja yksivuotisia puutarhakasveja, mutta niitä käytetään keväisin myös leikkokukkina. Kukat myydään usein...
Akileijat ovat puutarhoista tuttuja perennoja, joita käytetään toisinaan myös leikkokukkana. Niiden kellomaisilla ja hieman nuokkuvilla kukilla on pitkät kannukset, joiden on ajateltu muistuttavan kotkan kynsiä. Siksi ne ovatkin saaneet tieteellisen nimensä...
Peruukkipensaan tieteellisen nimen juuret ovat kreikankielisessä sanassa ”kokkugia”, joka tarkoittaa savupuuta. Sen vaatimattomat, keltaiset kukinnot muodostavat ennen lakastumistaan erikoisia, harsomaisia pilviä.
Silkkipuilla on erikoinen, terälehdetön ja neulamainen kukinto. Englanniksi niitä kutsutaan nimellä ”spider flower”, hämähäkkikukka. Niitä on saatavilla lämpimissä punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyissä. Silkkipuiden lehtiä käytetään myös...
Skimmian punaiset tai vihertävät nuput muistuttavat pieniä marjoja. Leikkoskimmian nuput eivät yleensä aukea kukiksi. Lehdet ovat soikeita ja kiiltäviä, varsi on jämäkkä, puinen ja useimmiten haarautunut. Skimmiaa käytetään paljon täytekukkana, ja jouluisin sitä...
Suklaakosmoksella on syvän tummanpunaiset, jopa lähes mustat kukinnot, joissa on suklainen ja makea tuoksu. Se on suosittu kesäkukka, mutta sitä käytetään silloin tällöin myös leikkokukkana.
Syysleimu on monelle tuttu loppukesästä kukkivana perennana. Sen pallomaisia, usein punaisen tai violetin sävyissä loistavia kukintoja käytetään myös leikkokukkina. Varsi on pitkä ja suora, joten syysleimu asettuu hyvin sekä korkeisiin että mataliin kimppuihin ja...
Tarhaleukoijan kukkien tuoksua kuvataan usein makeaksi ja mausteiseksi. Jotkut ovat sitä mieltä että tuoksu muistuttaa mausteneilikkaa. Tarhaleukoijan tieteellinen lajinimi ”incana” tarkoittaa karvaista, ja sillä viitataan sen nukkaisiin lehtiin. Suoran vartensa ja...
Tarhasarjaliljoja kutsutaan myös värililjoiksi. Ne ovat suosittuja puutarhakasveja, ja erilaisia lajikkeita on jalostettu runsaasti. Leikkokukkina liljat mielletään usein surukukiksi, mutta ne soveltuvat myös muihin käyttötarkoituksiin. Hyvin samantapaisia leikkona...
Tulppaanimania villitsi Alankomaissa 1600-luvulla, ja erityisen suosittuja olivat kirjavat tulppaanit. Värimuunnoksen aiheutti virus. Sipuleista saattoi joutua maksamaan jopa enemmän kuin kullasta, mutta nykyisin tulppaanit ovat kaikkien onneksi huomattavasti...
Tsinnia eli oppineittenkukka on ihastuttavan puutarhamainen leikko, joka somistaa kauniisti esimerkiksi kesäisiä morsiuskimppuja. Kukinnot voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja. Tiesitkö, että tsinniat olivat ensimmäisiä kukkia, joita kasvatettiin avaruudessa...
Punaluppiota kutsutaan myös rohtoluppioksi ja rohtopunalupuksi. Sitä on käytetty ennen rohtokasvina tyrehdyttämään verenvuoto, ja suvun nimi muodostuukin latinankielisistä sanoista ”sanguis”, joka tarkoittaa verta ja ”sorbeo”, joka tarkoittaa imemistä. Sen pienet,...
Punarevonhännän suuri, roikkuva kukinto koostuu lukuisista pienistä kukista. Se soveltuu sekä lisukekukaksi että katseenvangitsijaksi. Revonhäntiä viljellään ravinnoksi esimerkiksi Afrikassa, mutta leikkokukkina myytävät revonhännät soveltuvat vain...
Spider-Ryhmän ritarinkukilla on kapeat, hieman hämähäkin jalkoja muistuttavat terälehdet. Kukkien hallitseva väri on yleensä punainen. Varsi on ontto, pitkä ja lehdetön. Ritarinkukkia myydän kukkakaupoissa yleensä jouluisin.
Ritarinkukkien paksun ja onton varren päähän puhkeaa useita suuria, trumpettimaisia kukkia. Ne ovat suosittuja leikkokukkia varsinkin jouluisin. Ritarinkukkien varret ovat paksuja ja onttoja, ja niiden päähän pujotettu kumilenkki estää niitä halkeamasta.
Ruiskaunokkia kutsutaan joskus myös ruiskukaksi. Väriltään se on tavallisesti sininen, mutta jalostuksen myötä saatavilla on myös esimerkiksi valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Ruiskaunokkia kasvatetaan yleisimmin yksivuotisena kesäkukkana, mutta se soveltuu...
Ruostekukan marjoissa on vihreän, keltaisen ja punaisen eri sävyjä. Marjat kasvavat kauniisti kaartuvan kukintovanan päässä, ja niitä myydään sekä tuoreena että kuivattuna.
Ruostekukan torvimaiset kukat puhkeavat kaartuvan varren päähän. Kukat ovat yleensä väriltään lämpimän punaisia tai oransseja, mutta joskus myös keltaisia. Lehdet ovat pitkiä ja miekkamaisia.
Ruusukvittenien viisiterälehtiset kukat muistuttavat hieman kirsikkapuun kukkia. Väriltään ne ovat kauniin oranssinpunaisia. Leikkokukaksi myydään tarharuusukvitteniä (Chaenomeles × superba) sekä japaninruusukvitteniä (C. japonica). Myyntihetkellä oksat ovat usein...
Ruusuneidikin kukat puhkeavat kehämäisesti suoran ja lehdettömän varren päähän. Kukat ovat siroja ja torvimaisia, ja niiden terälehdet kaartuvat kauniisti taaksepäin. Tavallisesti kukat ovat väriltään vaaleanpunaisia.
Tavallisissa leikkoneilikoissa on vain yksi kukka, mutta oksaneilikoiden varsiin puhkeaa useita pienempiä kukkia ja nuppuja. Hyvän kestävyytensä, runsaan värivalikoimansa ja ympärivuotisen saatavuutensa ansiosta ne ovat yksiä käytetyimpiä lisukekukkia.
Oksaruusut tuovat ripauksen puutarhatunnelmaa kimppuihin ja asetelmiin. Tavallisista leikkoruusuista poiketen niiden oksat ovat haarautuvia, ja niihin puhkeaa useita pieniä kukkia. Lajikevalikoima on laaja.
Orjanlaakerin marjaiset oksat ovat suosittuja leikkoja jouluisin. Kirkkaanpunaiset tai kellertävät marjat ovat kaunis lisä korkeissa kimpuissa ja asetelmissa, mutta ne näyttävät juhlavilta myös yksittäin maljakossa.
Partaproten kukinto on proteiden suvun toiseksi suurin kuningasprotean (P. cynaroides) jälkeen. Kukinto on kauttaaltaan vaalean nukan peitossa. Tukilehdet kaartuvat hieman sisäänpäin suojaten pieniä, ohuita kukkia, jotka muodostavat kukinnon tiiviin keskustan....
Pionit ovat kevään ja kesän suosituimpia leikkokukkia, ja niitä käytetään erityisen paljon hääsidonnassa. Kiinassa pioneihin viitataan usein nimellä ”kukkien kuningas”, eikä ole vaikea uskoa miksi. Usein ne ovat myyntihetkellä vielä nuppuisia, mutta pienestä nupusta...
Protea compacta on helppo sekoittaa partaproteaan (P. magnifica). Molempien kukinto ovat pehmeän nukan peitossa, mutta partaprotealla tämä nukkaisuus on huomattavasti runsaampaa. Protea compactan kukinto on läpimitaltaan noin 8 cm. Punertavat tukilehdet kaartuvat...
Punagalangajuuri on hieman harvemmin käytetty leikkokukka. Sillä on pitkänmallinen ja joskus hieman nuokkuva kukinto, jota koristavat voimakkaan punaiset suojuslehdet. Pitkässä ja suorassa varressa kasvaa suurikokoisia ja raikkaan vihreitä lehtiä.
Kosmoskukkien on ajateltu symboloivan harmoniaa, järjestystä ja rauhaa. Punakosmoskukka komeilee usein punaisen eri sävyissä, ja se on suosittu yksivuotinen kesäkukka. Se on kuitenkin löytämässä tiensä hiljalleen myös leikkokukaksi, ja se sopiikin mainiosti tuomaan...
Cloni Success -leinikeillä on suuret, lukuisista paperimaisista terälehdistä koostuvat kukat. Ne on jalostettu Italiassa tekniikalla, jolla kasvin mukulat voidaan kloonata. Tällä tavalla kukista saadaan tasalaatuisempia ja terveempiä. Suosituin Cloni Success -leinikki...
Maksaruohoilla on mehevä varsi ja runsas kukinto, joka koostuu useista pienistä kukista. Ne sopivat hyvin lisukekukaksi syksyisiin kimppuihin ja asetelmiin.
Kuismien keltaisia kukkia on ennen ripustettu koristeeksi ikkunoiden ja taulujen yläpuolelle, mutta nykyisin floristiikassa suositaan marjakuisman marjaisia oksia. Marjoja on saatavilla useissa eri väreissä, joista käytetyimmät lienevät punainen, vihreä ja valkoinen....
Miekkalilja on nimetty sen kapeiden ja miekkamaisten lehtien mukaan. Myös sen tieteellinen nimi tarkoittaa pientä miekkaa. Sen suuret kukat aukeavat hiljalleen alhaalta ylöspäin. Varsi on pitkä ja vahva, ja suuren kokonsa ja näyttävyytensä ansiosta miekkalilja on...
Neulaproteoiden kukinto koostuu pienistä, neulamaisista kukista. Kukinnot loistavat punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyissä. Yleisin leikkokukkana myytävä neulaprotea on leveäneulaprotea (L. cordifolium) ja sen useat eri lajikkeet.
Kukonheltta on saanut nimensä sen kukon helttaa muistuttavasta, hauskasta ja röyhelöisestä kukinnosta. Värivalikoimasta löytyy lämpimiä punaisen, keltaisen ja oranssin eri sävyjä.
Kukontöyhtöjen tieteellinen nimi tulee kreikankielisistä sanasta ”kelos” joka tarkoittaa palamista. Niiden kukinnot ovat ylöspäin kapenevia ja ne hehkuvat voimakkaissa ja lämpimissä sävyissä, minkä takia niiden on ajateltu muistuttavan liekkiä.
Kultainkivääri on hauska ja erikoinen leikkokukka. Sen paksut ja vahamaiset tukilehdet muistuttavat mehiläispesää. Varsinaiset kukat puhkeavat tukilehtien suojasta.
Kuningasprotea on kaikista proteoiden suvun edustajista suurikokoisin ja näyttävin - sen kukinto voi olla läpimitaltaan jopa yli 20 cm. Sen paksut tukilehdet ovat kärkeen päin kapenevia ja väriltään joko punertavia tai valkoisia. Kukinnon keskusta muodostuu lukuisista...
Leijonankidan nimi viittaa sen kukkien muotoon, joka muistuttaa hieman avonaista suuta. Muissa kielissä leijonankitaa kutsutaan muun muassa lohikäärmeen kidaksi tai jäniksen huuleksi. Tuoksuvat kukat puhkeavat pitkän ja suoran varren päähän, ja ne ovat usein sävyltään...
Jouluruusut ovat suosittuja joulukukkia sekä ruukkukukkina että leikkoina. Niillä on viisi verholehteä, jotka kehystävät varsinaista kukintoa ja lähes huomaamattoman pieniä terälehtiä. Tällä hetkellä jouluruusut ovat erityisen suosittuja ja trendikkäitä luonnollisissa...
Nykyisin joulutähti on tunnetumpi ruukkukasvina, mutta alun perin sitä viljeltiin yksinomaan leikkokukaksi. Joulutähden koristearvo perustuu värittyneisiin ylälehtiin. Vaatimattomat ja pienikokoiset kukat löytyvät näiden ylälehtien keskeltä. Leikkokukaksi on...
Leikkokärsämöt ovat ihastuttavan luonnonkukkamaisia. Niiden runsas kukinto koostuu useista pienistä kukista. Kärsämöt ovat saaneet tieteellisen nimensä kreikkalaisesta mytologiasta tutun Achilles-sankarin mukaan. Hänen sanottiin käyttävän kuivattua kärsämöä...
Neilikoita on käytetty floristiikassa jo satoja vuosia. Kestävyytensä, laajan värivalikoimansa ja monikäyttöisyytensä ansiosta ne ovat yksiä myydyimpiä leikkokukkia. Niiden tieteellinen nimi muodostuu kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat jumalten...
Ruusut eivät juuri esittelyä kaipaa - ne ovat myydyimpiä leikkokukkia kautta maailman. Ruusujen väreihin on liitetty paljon eri merkityksiä, ja varsinkin punaisen ruusun on ajateltu symboloivan syvää ja intohimoista rakkautta. Se on kuitenkin yleinen myös esimerkiksi...
Butterfly-leinikit ovat Japanilaisen kasvattamon jalostamia leinikkilajikkeita. Tavallisen jaloleinikin terälehdet ovat kerrotut, mutta Butterfly-leinikeillä ne ovat yksinkertaiset ja perhosmaiset. Yhteen varteen voi puhjeta jopa viisitoista kukkaa.
Cloni Pon-Pon -leinikit kasvatetaan Italiassa mukuloita kloonaamalla. Niiden kukat ovat suuria ja usein kaksivärisiä. Terälehdet ovat röyhelöreunaisia.
Keijunliljojen tieteellinen nimi ”superba” on latinaa ja tarkoittaa ylpeää tai mahtavaa. Sillä viitataan keijunliljan näyttävään ja erikoiseen kukkaan. Kukan punakeltaiset ja röyhelöreunaiset terälehdet kaartuvat ylöspäin, ja ne muistuttavat hieman roihuavaa liekkiä....
Leikkokukkina myytävien kiinanastereiden mykerökukinnot ovat usein kerrannaisia, mutta saatavilla on myös yksinkertaisempia, päivänkakkaraa muistuttavia lajikkeita. Kukinnot keskus on tavallisesti keltainen, terälehtiä muistuttavien laitakukkien värit...
Koristekaalit ovat monelle tuttuja syysistutuksista, mutta niitä viljellään myös leikkokukaksi. Ne loistavat yleensä voimakkaissa punaisen ja violetin eri sävyissä, mutta saatavilla on myös esimerkiksi valkoisia lajikkeita. Kaalin uloimmat lehdet ovat yleensä...
Porkkanan/koristeporkkanan englanninkielinen nimi on ”Queen Anne’s Lace”. Kuningatar Annan sanotaan olleen erinomainen pitsinkutoja, mutta tarinan mukaan hän pisti sormeensa haavan neulalla, ja veripisarat tahrivat valkean pitsin. Väitetään, että tämän takia porkkanan...
Koristesulkahirssillä on pörheät, harjamaiset kukinnot sekä pitkät ja kapeat lehdet. 'Red Head' -lajikkeen (kuvassa) kukinnoissa on ihastuttavan punertava sävy.
Kruunuvuokon kukan tummaa keskustaa kiertää värikkäät verholehdet. Varsinaisia terälehtiä sillä ei ole ollenkaan. Suvun tieteellinen nimi tulee kreikankielisistä, tuulen tytärtä tarkoittavista sanoista. On uskottu, että tuuli puhaltaa vuokkojen nuput auki. Toisen...
Krysanteemit ovat ruusujen ja neilikoiden ohella myydyimpiä leikkokukkia. Parhaiten krysanteemin tunnistaa lehdistä ja varsista, sillä eri lajikkeiden kukat poikkeavat toisistaan niin muodossa, koossa, värissä kuin lukumäärässäkin. Erityisen paljon krysanteemia...
Hopeapuiden kukaksi mielletään usein niiden paksuista ja puumaisista tukilehdistä koostuva tiivis latvaosa. Varsinainen kukinto löytyy kuitenkin näiden tukilehtien suojasta, mutta leikoiksi leikatuilla oksilla sitä ei yleensä ole päässyt vielä muodostumaan. Lehdissä...
Hortensiat ovat näyttäviä leikkokukkia. Niillä on muhkea, puolipallomainen kukinto, paksu varsi ja kookkaat lehdet. Jalostuksen myötä värivalikoima on laaja, ja joskus kukinto voi olla myös kaksivärinen. Jotkut lajikkeet säilyttävät värinsä myös kuivattuna. Usein...
Idänliljoilla on hieman taaksepäin kaartuvat ja usein röyhelöreunaiset terälehdet. Kukissa on voimakas tuoksu. Tuoksuttomina vaihtoehtoina idänliljoille voi käyttää tarhasarjaliljoja (L. Hollandicum-ryhmä), joita on saatavilla useissa eri väreissä. Liljat mielletään...
Runsaskukkainen inkalilja on edullinen, kestävä ja aina sesongissa - ehkä juuri tämän takia se on yksi maailmanlaajuisesti myydyimmistä leikkokukista. Inkaliljan kukka koostuu kolmesta terälehdestä ja kolmesta verholehdestä. Kukat ovat tuoksuttomia ja usein...
Tähtiputkien tieteellinen nimen juuret ovat latinankielisessä sanassa ”aster”, joka tarkoittaa tähteä. Tällä viitataan kukinnon tähtimäiseen muotoon. Yhdessä varressa on aina useampi pieni kukinto, minkä takia isotähtiputki soveltuu parhaiten...
Puutarhoista tuttuja jaloangervoja viljellään myös leikkokukiksi. Niillä on tuuhea ja ylöspäin kapeneva, lukuisista pienistä kukista koostuva kukinto. Saatavilla on useita erilaisia lajikkeita, jotka loistavat joko valkoisena tai punaisen eri sävyissä.
Leinikkien tieteellinen nimi muodostuu pientä sammakkoa tarkoittavista latinankielisistä sanoista, sillä useat suvun edustajat kasvavat luonnonvaraisina vesistöjen lähellä. Leikkokukaksi viljellään lähinnä jaloleinikkiä ja sen lukuisia eri lajikkeita. Kukkien varret...
Kallalla eli huonevehkalla on vehkakasveille tyypillisen muotoinen, tähkämäinen kukinto, joka muodostuu useista pienistä kukista. Värikäs suojuslehti kiertyy trumpettimaisesti kukinnon ympärille. Värivalikoima on laaja, ja saatavilla on jopa melkein musta lajike....