Ruukkuruusut ovat lähes ympäri vuoden saatavila olevia, tiiviskasvuisia pikkupensaita. Oikealla hoidolla niiden kukinta kestää keväästä syksyyn. Usein ruukkuruusu heiteään pois kukinnan päätyttyä, mutta sen saa kukkimaan uudelleen pienellä vaivannäöllä.
Syklaamit ovat loppukesän ja syksyn ilopilkkuja. Niillä on kirjavat ja koristeelliset lehdet, joiden yläpuolelle nousevien ohuiden kukkavanojen päihin puhkeaa kauniit, tavallisesti viisiterälehtiset kukat. Joidenkin lajikkeiden terälehdet ovat ripsureunaisia....
Jouluruusu on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta, missä se on kevään ensimmäisiä kukkijoita ja suosittu puutarhakasvi. Suomessa jouluruusua myydään jouluisin ruukkukukkana, mutta se saattaa talvehtia maahan istutettuna suotuisalla paikalla. Vehreiden lehtien keskeltä...
Joulusypressiä kutsutaan joskus myös joulukatajaksi. Se on pieni, kartion mallinen ja ainavihanta puu, jota käytetään yleisimmin jouluistutusten osana.
Joulutähti on joulun kestosuosikki. Sen koristearvo on sen värittyneissä ylälehdissä, varsinaiset kukat ovat pieniä ja vaatimattomia. Perinteisimmät ylälehtien värit ovat valkoinen ja punainen, mutta jalostuksen myötä on saatavilla myös esimerkiksi persikan värisiä ja...
Kanervat ovat syksyn suosituimpia kausikukkia. Ne ovat varpukasveja, jotka kasvavat enimmillään noin 40 cm korkeiksi. Pienet ja sievät kukat voivat olla väriltään joko punaisia, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukinnasta on iloa pitkälle syksyyn.
Kellokanervan pientä kelloa muistuttavat kukat ovat väriltään joko punaisia, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Ne ovat isompia kuin varsinaisen kanervan (Calluna) kukat, minkä takia kellokanervan kukinto näyttää tuuheammalta ja runsaammalta. Kellokanerva kasvaa noin 40...
Marjakanerva ihastuttaa suurilla, pyöreillä marjoillaan, jotka voivat olla väriltään valkoisia, hailakan vaaleanpunaisia tai fuksianpunaisia. Se on näyttävä sekä yksistään ruukkuun istutettuna että syysistutusten lisänä. Marjojen syömistä ei suositella.
Morsiustähti on pieni ruukkukukkana kasvatettu pensas, jonka torvimaisissa kukissa on noin neljä tai viisi vahamaista terälehteä. Kukat tuoksuvat miedosti, ja vielä nuppuisina ne muistuttavat hieman pieniä ilmapalloja.
Tähdikkejä kutsutaan englanniksi nimellä ”Star of Bethlehem”, Betlehemin tähti. Oranssitähdikki kasvaa noin 20-30 cm korkeaksi ja kukkii oranssein ja tähdenmuotoisin kukin. Kukat muodostavat tähkämäisen kukinnon.
Ritarinkukka (tutummin amaryllis) on joulukukaksi mielletty sipulikasvi. Lajikkeita on jalostettu useita, ja kukkia on saatavilla useissa eri väreissä, joista perinteisimmät ovat punainen ja valkoinen. Ritarinkukka tekee useita kukkavanoja, joista jokaisen päässä on...
Gerberan nukkaisilta tuntuvat lehdet muodot lehtiruusukkeen, jonka keskeltä kasvavat iloisen väriset, läpimitaltaan jopa kymmensenttiset kukinnot. Kukinto voi olla joko yksinkertainen tai kerrottu, ja lajikkeita on jalostettu useita.
Ruukkukrysanteemi on kestävä ja helppohoitoinen, mutta yleensä se heitetään pois kukinnan jälkeen, sillä sen uudelleen kukittaminen ei yleensä onnistu kotioloissa. Kukat ovat kauniita ja näyttäviä, ja niitä on saatavilla useissa eri väreissä.
Ruukkuhyasintti mielletään perinteisesti joulukukaksi, mutta esimerkiksi keltaista hyasinttia on saatavilla myös pääsiäisenä. Muualla maailmassa hyasintti mielletäänkin kevätkukaksi monien muiden varhain kukkivien sipulikasvien tapaan. Voimakastuoksuinen kukinto...
Kirjopikarililja on pieni ja sievä sipulikasvi, jota myydään myös kukkakaupoissa ruukkukukkana. Sen kukissa on erikoinen ruutukuvio, jonka on ajateltu muistuttavan helmikanan sulkapeitettä - tämän takia kirjopikarililjan tieteellinen nimi viittaa helmikanaan. ‘Alba’...
Syysasteri on yleensä elo-lokakuussa kukkiva perenna, jota käytetään joskus myös syksyisissä ruukkuistutuksissa. Lajikkeita on jalostettu satoja, ja kukinnot voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja.
Syysleimut kukkivat loppukesästä ja houkuttelevat voimakkaalla tuoksullaan runsain määrin perhosia. Sievät, yksinkertaiset kukat kasvavat muhkeissa tertuissa. Kerrannaisia lajikkeitakin on jalostettu, mutta niitä on harvemmin saatavilla. Korkeutta syysleimuille kertyy...
Tarhakylmäkukka puhkeaa kukkaan jo huhti-toukokuussa. Kukat ovat suuria, kellomaisia ja väriltään tavallisesti violetteja. Myös punainen ja valkoinen lajike on jalostettu. Lehdet puhkeavat kukinnan vanavedessä, ja kukista kehittyy koristeellisia siemenhahtuvia. Koko...
Tarhasalkoruusu on perinteinen, vanhan ajan kaksi- tai monivuotinen perenna. Joitakin lajikkeita kasvatetaan myös yksivuotisina kesäkukkina. Tarhasalkoruusu kukkii yleensä loppukesästä ja leviää kasvupaikallaan siemenistä. Kaksivuotiset lajikkeet kasvattavat...
Tarhasyysvuokko on syyspuutarhan kauneimpia kukkijoita. Se kasvattaa syvälle maahan vahvan laakavarren, ja muodostaa ajan saatossa laajan kasvuston juuriversojen avulla. Kookkaat kukat loistavat joko valkoisina tai vaaleanpunaisen eri sävyissä. Kukkien keskusta on...
Perhoset ja muut pölyttäjät rakastavat sieviä ja siroja tähtiputkia. Suomessa kasvatetaan yleisemmin isotähtiputkea (A. major), mutta saatavilla on myös muita lajeja ja useita eri lajikkeita. Tähtiputkien kukinnot koostuvat lukuisista pienistä kukista, joita...
Valtikkanauhus on suurten perennapenkkien kuningas. Sen pitkät ja valtikkamaiset kukinnot voivat ylettyä lähes kahden metrin korkeuteen. Keltaiset kukat houkuttelevat perhosia. Lehdet ovat tummanvihreät ja liuskaiset.
Vuorenkilvet ovat perinteisiä ja helppohoitoisia maanpeiteperennoita. Niiden suuret, tummanvihreät tai hieman punertavat lehdet ovat ikivihreitä, ja niitä käytetään jonkin verran myös kukkasidonnassa. Pienet, kellomaiset kukat puhkeavat runsaina ryppäinä punertavien...
Vuorikaunokki on perinteinen perenna, joka muistuttaa paljon lähisukulaistaan ruiskaunokkia (C. cyanus). Kukkavarren päähän puhkeaa kookas kukkamykerö, jota kehystää tavallisesti siniset laitakukat. ‘Alba’-lajike on kauniin puhtaanvalkoinen. Kukinta ajoittuu yleensä...
Värimintut ovat voimakkaasti tuoksuvia perennoja, joita kasvatetaan sekä koristekasvina että yrttinä. Lehtiä voi kerätä pitkin kesää, ja niitä voidaan käyttää teessä tai erilaisten ruokien maustamiseen. Tupsumaiset, värikkäät kukinnot aukeavat yleensä heinä-elokuussa,...
Ardisia on pieni puu, jolla on tummanvihreät ja aaltoilevat lehdet. Sen valkoisista ja voimakkaasti tuoksuvista kukista kehittyy runsaasti punaisia marjoja. Suomessa ardisiaa myydään usein joulukukkana, mutta oikealla hoidolla siitä saa myös pidempiaikaisen...
Mäkimeirami on koristeellinen yrtti ja perenna. Pienet, haalean violetin kukat houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä, ja ne soveltuvat myös leikkokukiksi. Mäkimeiramissa on voimakas tuoksu, joka on kaikille tuttu pizzamausteesta. Maustehyllyiltä löytyvä oregano on...
Patjarikko on näyttävästi kukkiva maanpeiteperenna. Ainavihannat lehdet muodostavat sammalmaisen kasvuston, ja pienet, viisiterälehtiset kukat puhkeavat ohuiden kukkavanojen päihin touko-kesäkuussa. Kukinta on niin runsas, että joskus se peittää lehdet lähes...
Pehmytmesiheinä on pehmeältä tuntuva ja mätästävästi kasvava heinäkasvi. Koristeheinänä myydään sen valkokirjavaa lajiketta. Korkeutta pehmytmesiheinälle kertyy noin 10-20 cm. Se sopii kauniisti esimerkiksi kukkaistutusten reunoille tai jopa yksistään...
Puistolemmikki on kaunis perenna, joka kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena. Se kukkii touko-kesäkuussa pienin, yleensä taivaansinisin kukin. Myös valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita on saatavilla. Kukka on vain noin 8 milliä leveä, mutta siitä huolimatta...
Rohtosormustinkukka on kaksivuotinen kasvi, joka kasvattaa ensimmäisenä vuotena vain lehtiruusukkeen. Toisena vuotena se kasvattaa pitkän kukintovanan, johon puhkeaa runsaasti sormustimenmuotoisia, mesipistiäisten suosimia kukkia. Kukinta ajoittuu yleensä...
Ruusunätkelmä on vanhanajan köynnös. Ulkonäöltään se muistuttaa paljon samaan sukuun kuuluvaa tuoksuhernettä, mutta ruusunätkelmä ei tuoksu yhtä voimakkaasti. Kukinta ajoittuu yleensä heinä-syyskuuhun, ja kukat houkuttelevat erityisesti perhosia.
Rönsyakankaali on nopeasti leviävä ja helppohoitoinen maanpeiteperenna. Huulimaiset kukat muodostavat tähkämäisiä kukintoja. Kukinta ajoittuu yleensä touko-heinäkuuhun. 'Atropurpurea'-lajikkeen lehdet muuttuvat sitä tummemmiksi ja punertavimmiksi, mitä valoisammalla...
Saksankurjenmiekka on kestävä ja helppohoitoinen perinneperenna. Sen näyttävä kukinta ajoittuu yleensä kesä-heinäkuuhun. Kukissa on miedon sitruunainen tuoksu. Lehdet ovat pitkiä, kapeita ja miekkamaisia.
Sammalleimu on runsaasti kukkiva maanpeiteperenna. Se kasvaa mattomaisesti ja valtaa rönsyjensä avulla nopeasti laajoja aloja. Touko-kesäkuuhun ajoittuva kukinta peittää lähes koko kasvuston alleen. Kukat tuoksuvat melko voimakkaasti.
Sininata on kapealehtinen, väriltään siniharmaa koristeheinä. Kasvutavaltaan se on mätästävä, ja korkeutta sille kertyy noin 15-30 cm. Suotuisalla paikalla sininata kuukkii hennoin kukin. Kukinta ajoittuu yleensä kesä-heinäkuulle.
Suikeroalpi on maata pitkin suikerteleva maanpeitekasvi, jota kasvatetaan sekä kesäkukkana että perennana. Maahan istutettuna se leviää nopeasti ja peittää alleen laajoja aloja. Amppeliin tai ruukun reunalle istutettuna sen versot roikkuvat rennosti alaspäin....
Kesäkuuruoho on kaunis, kaksivuotinen puutarhakasvi. Ensimmäisenä vuotena se kasvattaa vain lehtiruusukkeen. Neliterälehtiset ja tuoksuvat kukat puhkeavat seuraavana kesänä kesä-heinäkuussa, ja ne houkuttelevat erityisesti päiväperhosia. Lehdet ovat tummanvihreitä ja...
Kielo on Suomen rakastettu kansalliskukka. Sen valkoiset, kellomaiset kukat kasvavat kauniisti kaartuvan kukintovanan päässä. Kukissa on voimakas tuoksu, ja kukinta ajoittuu yleensä touko-kesäkuuhun. Kielo kasvaa meillä myös luonnonvaraisena, ja ehkä siksi sitä näkee...
Ketoneilikka on vaivaton ja helppohoitoinen perenna. Sillä on pienet, viisiterälehtiset kukat ja heinämäiset lehdet, jotka kasvavat matalana mättäänä. Kukat puhkeavat lehtien yläpuolelle kapeiden kukkavanojen päihin.
Kevätesikko on pieni ja melko matalakasvuinen perenna, joka kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Sekä sen tieteellinen että suomalainen nimi viittaavat varhaiseen kukintaan: esikko on muunnelma esikoinen-sanasta ja suvun...
Kultatyräkki on pallomaisesti kasvava, joulutähdelle sukua oleva perenna. Sen varsinaiset kukat ovat melko pieniä ja vaatimattomia, mutta sen todellinen koristearvo perustuukin kirkkaankeltaisiksi värittyviin ylälehtiin. Kukinta ajoittuu yleensä alkukesään, mutta...
Kuunliljat ovat perinteisiä ja helppohoitoisia lehtiperennoita. Niiden kauniit, koristeelliset lehdet ovat usein kirjavia. Joidenkin lajikkeiden lehdet ovat jopa hieman sinertäviä. Torvimaiset, valkoiset tai vaaleanvioletit kukat puhkeavat lehtien yläpuolelle...
Loistosädekukalla on aurinkoisissa sävyissä hohtavat, kookkaat kukat, jotka houkuttelevat runsaasti perhosia ja mehiläisiä. Kukinta ajoittuu heinäkuusta pakkasiin asti. Lehdissä on voimakas tuoksu.
Mooseksenpalavapensas on vanha rohdoskasvi, joka todennäköisesti kulkeutui Suomen yrttitarhoihin jo keskiajalla. Nykyisin sitä kasvatetaan koristekasvina. Kukat puhkeavat pitkien ja suorien kukkavanojen päihin kesä-heinäkuussa. Ne ovat siroja ja viisiterälehtisiä, ja...
Kalliokielon kauniisti kaartuvien versojen latvassa kasvaa pareittain kellomaisia ja valkeita kukkia. Kukissa on voimakas tuoksu. Kukinta ajoittuu yleensä touko-kesäkuuhun, ja syksyllä lehdet värittyvät keltaisiksi ja kukista kehittyy pieniä, sinimustia marjoja. Koko...
Arovuokko on helppohoitoinen ja kestävä perenna. Kauniin valkoiset kukat aukeavat alkukesästä, mutta kukinta saattaa yllättää uudelleen syksyllä. Lehdet ovat liuskaiset ja nukkaiset. Arovuokko leviää voimakkaasti maanalaisten rönsyjensä avulla, joten se sopii...
Etelänruusuruoho on niittykukkamainen, törmäkukkaa muistuttava lyhytikäinen perenna. Sillä on kauniit, ruusunpunaiset mykerökukat, jotka houkuttelevat runsaasti perhosia. Kukat soveltuvat myös leikkokukiksi. Kukkavanat ovat kapeita mutta jäykkiä, joten ne eivät...
Erikoinen euroopanalppitähti eli edelweiss on mielenkiintoinen lisä kivikkoistutuksiin. Se kasvaa mätästävästi ja kukkii tavallisesti heinä-syyskuussa pienin ja keltaisin mykerökukinnoin. Paksut, vaaleanharmaan nukan peitossa olevat ylälehdet muodostavat tähtimäisen...
Harjaneilikka on perinteinen, kaksivuotinen puutarhakasvi. Se kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen, ja kukkii vasta seuraavana kesänä. Kukat siementävät ja kylväytyvät, ja näin harjaneilikasta on iloa useammaksi vuodeksi. Harjaneilikka kasvaa mätästäen....
Helminukkajäkkärää on viljelty suomalaisissa puutarhoissa luultavasti 1900-luvun alusta lähtien. Sillä on pienet ja valkoiset mykerökukinnot sekä hopeanharmaan nukan peitossa olevat varret ja lehdet. Ajan saatossa se leviää juurakkonsa avulla tuuheaksi kasvustoksi....
Hopeahärkki on mattomaisesti kasvava maanpeiteperenna. Valkohärkki (C. tomentosum 'Silberteppich') on hopeahärkistä jalostettu lajike, joka leviää hopeahärkkiä hillitymmin. Ulkonäöltään ne muistuttavat toisiaan. Molemmilla on hopeanharmaat ja samettiselta tuntuvat...
Idänunikon kukkien terälehdet ovat kuin paperinohutta silkkiä. Kukan keskusta on tumma, varret ovat hennon karvan peitossa. Kukinta ajoittuu yleensä kesä-heinäkuulle, ja myös kukista kehittyvät siemenkodat ovat kauniita ja koristeellisia. Ruusukkeena kasvavat lehdet...
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva iltahelokki tuotiin Eurooppaan jo 1600-luvulla. Sen suurilla ja keltaisilla kukilla on valoa heijastava ominaisuus. Ne aukeavat vasta iltapäivällä ja hehkuvat kauniisti hämärtyvässä illassa muun kasvillisuuden seassa. Kukat...
Isomaksaruoho on kestävä ja helppohoitoinen perenna. Pienet ja tähtimäiset kukat kasvavat tiiviissä tertuissa, ja ne houkuttelevat erityisesti päiväperhosia ja mehiläisiä. Lehdet ovat mehikasveille tyypillisesti paksuja ja meheviä. Kukinta ajoittuu yleensä...
Jalokallioinen on mätästävästi kasvava perenna. Se kukkii heinä-elokuussa päivänkakkaramaisin kukin. Pitkien ja kapeiden terälehtien takia jalokallioista on joskus kutsutta myös “hienon naisen silmäripseksi.” Kukinnot houkuttelevat erityisesti perhosia.
Jalopionit eli kiinanpionit ovat koreasti kukkivia perennoja. Lajikkeesta riippuen kukat voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja ja halkaisijaltaan jopa yli 20 cm. Kukinta ajoittuu yleensä heinäkuuhun. Korkeutta jalopioneille kertyy parhaimmillaan noin metri,...
Jalopähkämö on perinteinen perenna. Se kukkii kesä-heinäkuussa runsain tähkäkukinnoin, jotka puhkeavat tuuhean lehdistön yläpuolelle. Kukat houkuttelevat runsaasti erilaisia pölyttäjiä. Lehdet ovat uurteisia, hammaslaitaisia ja pitkän hertan muotoisia. Jalopähkämön...
Kaunokainen on matalakasvuinen ja sievästi kukkiva perenna. Sen lehdet kasvavat tiiviinä ruusukkeena, jonka keskeltä nousee kapeat kukkavanat. Valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset kukinnot muistuttavat tavallisesti päivänkakkaroita, mutta joidenkin lajikkeiden...
Kaunopunahattu on näyttävä perenna ja vanha rohtokasvi. Loppukesästä puhkeavien mykerökukintojen laitakukat nuokkuvat hieman alaspäin, ja kukinnot houkuttelevat erityisesti perhosia. Kaunopunahattu soveltuu myös leikkokukaksi. Korkeutta sille kertyy noin 40-100 cm...
Keijunkukat ovat matalakasvuisia perennoja, joita käytetään varsinkin syksyisin myös ruukkuistutuksissa. Sirot kukat puhkeavat yleensä keskikesällä. Kukilla keijunkukat eivät kuitenkaan juurikaan komeile, vaan niiden koristearvo perustuu näyttävän värisiin lehtiin....
Keltamaksaruoho on maanpeiteperenna, joka leviää nopeasti muodostaen mätästäviä kasvustoja. Kirkkaankeltainen ja näyttävä kukinta alkaa yleensä kesä-heinäkuussa. Kukkien muoto on tähtimäinen. Lehdet ovat meheviä ja ainavihantia.
Perinteinen aitoukonhattu on vanhimpia Suomessa kasvatettuja koristekasveja. Sen pitkien, jopa yli metrin mittaisten varsien päihin puhkeaa lukuisia kypäränmallisia kukkia, jotka houkuttelevat tiettyjä yökkölajeja. Kukinta ajoittuu yleensä heinä-syyskuuhun. Lehdistö...
Akileijat ovat perinteisiä perennoita, joita on kasvatettu ennen vanhaan muun muassa luostaripuutarhoissa. Sukuun kuuluu lukuisia eri lajeja ja lajikkeita, joista Suomessa suosituimpia ovat lehtoakileija (A. vulgaris) sekä jaloakileijat (A. Cultorum-Ryhmä)....
Tähtisilmät ovat pensasmaisesti kasvavia kesäkukkia. Lajikkeesta riippuen ne kasvavat noin 30-60 cm korkeiksi. Kukinnot muistuttavat päivänkakkaraa, ja värivaihtoehtoja on lukuisia. Mykerö on usein laitakukkia tummempi. Kukinta kestää keväästä syksyyn.
Vaulat ovat köynnöskasveja, joilla on rehevä lehdistö ja torvimaiset kukat. Kukinta jatkuu syksyyn saakka. Versoille voi kertyä pituutta jopa kaksi metriä, ja ne voi ohjata kasvamaan esimerkiksi säleikköä pitkin. Erityisen kauniilta vaulat näyttävät kuitenkin...
Verbenoita kutsutaan joskus myös rautayrteiksi. Niiden pyöreissä kukkatertuissa on useita pieniä, ohutterälehtisiä kukkia. Riippaverbena (V. bipinnatifida) sopii rentojen versojensa ansiosta mainiosti amppeliin tai istutusten reunoilla. Tarhaverbena (V. × hybrida) on...
Viisikkiä eli tähtipensasta kasvatetaan sekä kesäkukkana että ympärivuotisena huonekasvina. Sillä on rehevä, tummanvihreä lehdistö ja puolipallomaisiin kukintoihin puhkeavat pienet, tähtimäiset kukat. Kukinta ajoittuu yleensä heinä-syyskuuhun, ja korkeutta viisikille...
Pikkupetunioita kutsutaan myös japaninkelloiksi ja miljoonakelloiksi. Ne ovat pienikukkaisia ja riippuvia kesäkukkia. Kasvutapansa vuoksi niitä kasvatetaan useimmiten amppelissa. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, ja värivalikoima on laaja. Kukinta...
Pioniunikot ovat yksivuotisia, kukkapenkkiin ja kesäkukkaniityille sopivia unikoita. Niiden suuret, kerrotut kukat muistuttavat paljon pionin kukkia. Myös siemenkodat ovat kauniita ja koristeellisia. Kukinta ajoittuu yleensä heinä-elokuuhun.
Punakosmoskukka ovat pitkään kukkiva kesäkukka. Vaaleanpunaiset, punaiset tai valkoiset kukinnot ovat läpimitaltaan noin kymmensenttisiä ja muistuttavat yleensä päivänkakkaraa, mutta saatavilla on myös kerrottukukkaista lajiketta. Parhaimmillaan punakosmos voi kasvaa...
Risiini on kookas, jopa kaksimetriseksi kasvava kesäkukka. Lajikkeesta riippuen risiini voi olla väriltään joko vihreä tai voimakkaan punainen, ja sen koriste-arvo perustuu värin lisäksi lähinnä suurikokoisiin lehtiin ja vaatimattomista kukista kehittyviin,...
Ruiskaunokki eli ruiskukka on ihastuttavan puhtaansininen kesäkukka. Jalostuksen myötä myös muita värejä on saatavilla, esimerkiksi ’Black Boy’ -lajike on lähes musta. Suomessa ruiskaunokki on muinaistulokas, ja se on ollut ennen yleinen rikkaruoho ruispelloilla....
Ruusupapu on sekä hyöty- että koristekasvina kasvatettava, jopa nelimetriseksi kasvava köynnös. Se kukkii kesän lopussa punaoranssein tai valkoisin kukin. Kukat ovat syötäviä, ja niissä on mieto maku. Palot kerätään niiden ollessa vielä nuoria ja litteitä, ja ne ovat...
Voimakkaasti tuoksuvia samettikukkia käytetään koristekasveina, mutta myös tuholaishyönteisten torjunnassa. Niiden tuoksu houkuttelee pölyttäjiä ja kirvoja syöviä leppäkerttuja. Saatavilla on kolmea eri lajia ja niiden lukuisia lajikkeita: iso-, ryhmä- ja...
Sateenkaaripalsamia kutsutaan joskus myös uudenguineanliisaksi. Sitä kasvatetaan yleensä yksivuotisena kesäkukkana, mutta sen talvettaminen sisätiloissa on mahdollista. Sillä on teräväkärkiset lehdet sekä kauniit, yksinkertaiset kukat, jotka voivat olla väriltään joko...
Silkkiunikko on yleensä yksivuotinen kesäkukka, mutta se kylväytyy herkästi itsestään ja ilahduttaa näin useampana kesänä. Kukat ovat viehättävän yksinkertaisia, ja ne puhkeavat yksittäin hentojen ja pitkien kukkavanojen päihin. Terälehdet ovat silkkimäiset ja...
Siniviuhka kukkii syksyyn asti viuhkanmuotoisin kukin. Lajikkeesta riippuen se voi olla aluksi pystykasvuinen, mutta sen pitkät versot alkavavat riippua ajan kanssa. Parhaimmillaan versot kasvavat metrin mittaisiksi. Kasvutapansa vuoksi siniviuhka sopii mainiosti...
Sirokesäkynttilä eli herrasväenkaura on kaunis ja tunnelmallinen, menneestä ajasta muistuttava kesäkukka. Ennen vanhaan se on ollut suosittu koristekasvi kartanopuutarhoissa. Herkät kukat puhkeavat kapeiden ja suorien kukkavanojen päihin. Kukinta alkaa yleensä...
Suklaakosmos on lähisukulaistaan punakosmosta (C. bipinnatus) pienikukkaisempi. Sen syvän tummanpunaiset kukinnot puhkeavat pitkien kukkavanojen päihin. Kukinnoissa on voimakas, makea ja suklainen tuoksu. Kukinta ajoittuu yleensä kesäkuusta myöhäiseen syksyyn...
Tarhakehäkukka on jo vuosisatojen ajan viljelty monipuolinen koriste- ja hyötykasvi. Se sopii sekä yrttitarhaan että kukkapenkkiin, ja se on kestävä myös leikkokukkana. Kukinnot voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja. Terälehtiä muistuttavat laitakukat sopivat...
Tarhaneilikat ovat yleensä yksivuotisena kasvatettavia kesäkukkia. Ne soveltuvat sekä ruukkuun että kukkapenkkiin, ja suotuisalle paikalle istutettuna ne voivat talvehtia ja kukkia uudelleen seuraavina vuosina. Kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja, ja...
Tsinnia eli oppineittenkukka on näyttävä kesäkukka ruukkuun tai kukkapenkkiin, ja se on kestävä myös maljakkoon poimittuna. Suuret kukat voivat olla joko yksinkertaisia tai kerrannaisia, jolloin ne muistuttavat erehdyttävän paljon daalioita. Värivalikoima on...
Pensasmaisesti kasvavalla tuoksuheliotroopilla on tummanvihreät ja uurteiset lehdet, sekä pienet, tavallisesti sinivioletit kukat. Kukkien voimakas, vaniljamainen tuoksu houkuttelee runsaasti perhosia. Kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä.
Tuoksuherneitä kutsutaan myös nimillä hajuherne ja tuoksunätkelmä. Ne ovat köynnöstäviä, yksivuotisia kesäkukkia, jotka soveltuvat hyvin myös leikkokukiksi. Värikkäissä ja perhosmaisissa kukissa on voimakas tuoksu. Kukinta ajoittuu yleensä loppukesään. Saatavilla on...
Tuoksupielus on matalakasvuinen, esimerkiksi kivikkoistutuksiin tai ruukkuistutusten reunoille sopiva yksivuotinen kesäkukka. Sen puolipallomaiset kukinnot muodostuvat pienistä, tavallisesti valkoisista kukista. Kukissa on voimakas ja hunajamainen tuoksu, joka...
Tupsulaventelia kutsutaan joskus myös nimillä ranskanlaventeli ja tupsupäälaventeli. Sen tuoksuvan kukinnon päässä kasvaa pieni tupsu värittyneitä suojuslehtiä. Lehdet ovat kapeita ja väriltään hopeanharmaita. Korkeutta tupsulaventelille kertyy noin 50 cm, ja...
Tähkälaventelin voimakastuoksuisilla tähkäkukinnoilla sanotaan olevan rauhoittavia vaikutuksia. Kuivatut kukinnot tuoksuvat voimakkaammin, ja jo muinaiset roomalaiset lisäsivät niitä kylpyveteensä. Väriltään ne ovat yleensä sinivioletteja, mutta myös valkoisia...
Kesäneilikoita kutsutaan joskus myös kiinanneilikoiksi. Yleensä niitä pidetään yksivuotisina kesäkukkina, mutta suotuisalle paikalle istutettuna se saattavat myös talvehtia. Talvehtiminen on kuitenkin epävarmaa. Kukat ovat ripsureunaisia, lehdet pitkiä ja...
Kesäpäivänhatulla on näyttävät, perhosia houkuttelevat mykerökukinnot. Mykerö on väriltään tummanruskea, laitakukkien väri on tavallisesti keltainen tai oranssi, mutta myös rustiikkisen vaaleanpunaisia lajikkeita on jalostettu. Kukinnot voivat olla yksinkertaisia tai...
Kirjopäivänsini on elämänlankojen sukuun kuuluva köynnös. Sen spiraalille kiertyneistä nupuista aukeaa torvimaiset kukat, jotka lakastuvat jo yhden päivän jälkeen. Uusia nuppuja kehittyy kuitenkin koko ajan, ja näin kirjopäivänsini kukkii kauniisti koko kesän....
Kirjotulikruunun kukinnot ovat usein kaksiväriset, ja ne voivat hehkua esimerkiksi lämpimissä oranssin ja punaisen eri sävyissä. Lehdissä on sitruunainen tuoksu. Kirjotulikruunua myydään yleensä pensastavana tai varrellisena, mutta se soveltuu myös amppeliin.
Kohtalonkukat kukkivat runsaasti koko kesän. Lajikkeesta riippuen kukat voivat olla joko yksi- tai monivärisiä, ja saatavilla on sekä tummia että hempeän pastellisiä sävyjä.
Koristebataatin lajikekirjo on laaja. Lehdet voivat olla väriltään esimerkiksi limenvihreitä tai syvän purppuranpunaisia. Myös lehtien muoto vaihtelee lajikkeittain. Kukat ovat torvimaisia ja väriltään hailakan violetteja. Koristebataatti kasvaa köynnöstäen, joten sen...
Koristekaalit tuovat upeaa väriloistoa myöhäiskesään ja syksyyn. Lehdissä voi olla joko valkoista tai voimakkaan punaviolettia sävyä vihreän ohella. Joillakin lajikkeilla lehdet ovat ripsureunaisia. Joskus koristekaaleja käytetään myös leikkokukkina.
Koristepaprika kukkii vaatimattomasti, mutta kukinnon jälkeen se kehittää pienet, väriä kypsyessään vaihtavat chilit. Hedelmien muoto vaihtelee pyöreästä pieniin lieriöihin. Ne ovat syömäkelpoisia, mutta maistuvat kirpeiltä.
Lobeliat kukkivat pienin, viuhkamaisin kukin. Sinilobelia (L. erinus Compacta-ryhmä) on kasvutavaltaan mätästävä, kun taas riippalobelia (L. erinus Pendula-ryhmä) kasvattaa rennommat ja pidemmät versot, minkä vuoksi se soveltuu hyvin amppelikasviksi tai istutusten...
Lumihiutale on kaunis ja herkkä kesäkukka. Se kukkii runsaasti pienin, viisiterälehtisin kukin, jotka voivat olla väriltään joko valkoisia, violetteja tai vaaleanpunaisia. Parhaimmillaan kukinta voi jatkua pitkälle syksyyn asti. Lumihiutaleen kasvutapa on riippuva,...
Mustasilmäsusanna on monivuotinen köynnös, joka kukkii oikein hoidettuna koko kesän. Kukat ovat viisiterälehtisiä ja niillä on tumma, melkein musta keskusta. Mustasilmäsusanna kasvaa noin parimetriseksi, ja sen voi ohjata kasvamaan esimerkiksi seinänvierustaa tai...
Campanula tarkoittaa pientä kelloa, ja nimensä mukaisesti muurikello kukkii runsaskukkaisesti pienin, kellomaisin kukin. Luonnonvaraisilla kasvualueillaan se kasvaa joskus kivimuurien päällä. Kasvutapa on matala ja mätästävä.
Neitobegonioita kutsutaan joskus myös karjalanneidoiksi. Ne kukkivat runsaasti alaspäin nuokkuvin kukin, jotka voivat olla lajikkeesta riippuen joko yksinkertaisia tai kerrottuja. Lehdet ovat kapeita ja vinoja. Riippuvien versojensa vuoksi neitobegonioita kasvatetaan...
Oopiumiunikko on vanha rohdos- ja lääkekasvi - jo 1600-luvulla syntynyt Turkulainen kasvitieteilijä Elias Tillandz mainitsi sen teksteissään. Kukilla on silkinohuet terälehdet, ja ne puhkeavat keskikesällä yksittäin pitkien ja kapeiden kukkavanojen päihin....
Sitkeät orvokit ovat kevään ensimmäisiä kukkijoita, ja ne sietävät jopa pieniä pakkasta. Suomessa myyntiin viljeltäviä lajeja ovat pienikukkainen sarviorvokki (V. cornuta) ja suurikukkaisempi tarhaorvokki (V. Wittrockiana-Ryhmä). Sarviorvokin kukat ovat syötäviä, jos...
Pauliinabegoniat ovat perinteisiä kesäkukkia. Niitä kutsutaan joskus myös ruusubegonioiksi niiden aavistuksen ruusua muistuttavien kukkien vuoksi. Perinteisten valkoisten, punaisten ja vaaleanpunaisten lajikkeiden rinnalle on jalostettu esimerkiksi kelta- ja...
Pensastädyke on vankka ja tiiviskasvuinen, kukkiva syyskasvi. Sen soikeat, pölyttäjiä houkuttelevat kukinnot koostuvat useista tähdenmuotoisista kukista. Kukkien lakastuttua huomion vievät pensastädykkeen koristeelliset lehdet, jotka voivat olla sävyltään...
Petuniat ovat suosittuja kesäkukkia kukkapenkeissä, parvekelaatikoissa sekä amppeleissa. Tarhapetuniat (P. × hybrida) ovat pystykasvuisia ja sopivat hyvin kesäkukkaryhmiin istutettaviksi. Riippapetuniat riippuvat kauniisti esimerkiksi parvekelaatikossa tai amppelissa....
Amppeliharso eli ketoraunikki on siro ja keveä kesäkukka, joka kukkii runsaasti myöhäiseen syksyyn asti. Kukat voivat olla väriltään joko valkoisia, violetteja tai vaaleanpunaisia, ja myös kerrottukukkaisia lajikkeita on jalostettu. Kuten nimestäkin voi päätellä,...
Dianat kukkivat runsaasti koko kesän. Kukat ovat pieniä ja väriltään tavallisesti vaaleanpunaisia, mutta joskus myös persikkaisia. Yleisimmin myytävä diana on amppelidiana (D. vigilis), jonka versot ovat lamoavia. Se sopii kauniisti amppeliin tai istutusten...
Harsotyräkkiä ei välttämättä arvaisi ensisilmäyksellä joulutähden sukulaiseksi. Molemmat ovat kuitenkin tyräkkejä, joiden koristearvo perustuu värittyneisiin ylälehtiin. Harsotyräkillä nämä ylälehdet ovat sirot ja valkoiset. Sen kasvutapa on hento ja keveä, ja siksi...
Hopealanka on sävyltään ihastuttavan hopeanharmaa. Sitä käytetään yleisimmin kesän ja syksyn ruukkuistutuksissa, mutta kestävyytensä ansiosta se soveltuu mainiosti myös haudoille.
Hopeavillakon eli tuhkaruohon nukkaiset ja hopeanharmaat lehdet tuovat kaunista sävyä kesäkukkaistutuksiin. Lehdet kasvavat tiiviinä lehtiruusukkeena. Hopeavillakko on kaksivuotinen kasvi, ja se kukkii toisena vuonna keltaisin mykerökukinnoin. Suomessa sitä kuitenkin...
Hopeavitja eli hopeaputous on utuisan hopeanharmaa kasvi, joka säilyy kauniina myöhäiseen syksyyn asti. Usein sitä kasvatetaan joko kesällä tai syksyllä amppelissa tai kukkaistutusten reunoilla. Sen lehdet ovat pieniä ja pyöreitä, ja versot kasvavat noin metrin...
Huovinkukka on helppohoitoinen kesäkukka, joka kukkii pieniä auringonkukkia muistuttavin kukin. Versot ovat rentokasvuisia ja parhaimmillaan noin 30 cm pitkiä, korkeutta huovinkukalle kertyy hieman vähemmän.
Isoköynnöskrassi on noin kaksimetriseksi kasvava yksivuotinen köynnös, jota kasvatetaan sekä koriste- että hyötykasvina. Yleensä se kiipeää ylöspäin ja takertuu lehtiruotiensa avulla kasvitukeen, mutta se soveltuu myös amppeliin. Isoköynnöskrassi kukkii koko kesän...
Isoleijonankidan tuoksuvat kukat puhkeavat valtikkamaisesti pitkän ja suoran varren päähän. Muissa kielissä sitä kutsutaan esimerkiksi lohikäärmeen kidaksi ja jäniksen huuleksi - nimityksillä viitataan kukkien avonaista suuta muistuttavaan muotoon. Laajasta...
Mummun ikkunalaudalta tutut pelargonit ovat alun perin kotoisin Etelä-Afrikasta, mistä ne tuotiin Eurooppaan 1700-luvulla. Ne ovat helppohoitoisia ja kiitollisia ruukkukukkia, jotka kukkivat hyvin hoidettuna koko kesän. Jalopelargonit ovat kasvutavaltaan voimakkaan...
Kanarianmarketta tunnetaan myös nimellä pensaspäivänkakkara. Se on yksivuotinen kesäkukka, jota viljellään myös leikkokukaksi. Korkeutta kanarianmarketoilla on 30-100 cm lajikkeesta riippuen. Kukinta ajoittuu tavallisesti toukokuusta syyskuuhun.
Kanna on koollaan huomiota herättävä kesäkukka. Näyttävät, perinteisesti punaiset kukinnot saattavat lajikkeesta riippuen puhjeta yli metrin korkeuteen. Suurissa, joskus punertavissa lehdissä on jopa hieman trooppista tunnelmaa.
Keijunmekko on runsaskukkainen ja köynnöstävä kesäkukka. Sitä kasvatetaan joko amppelissa tai säleikköön tuettuna. Kukkien verhiöt muistuttavat mekkoa, ja niiden keskeltä kasvaa pidempi ja tummempi teriö. Verhiöt säilyvät vielä sen jälkeenkin, kun teriöt ovat...
Kelloköynnös on näyttävä, köynnöstävä kesäkukka, joka kiipeää tukea pitkin kärhöjensä avulla. Tiheä kasvusto peittää tuen tai säleikön hetkessä, ja halutessaan kelloköynnöstä voi kasvattaa myös amppelissa. Kellomaiset kukat voivat olla väriltään joko valkoisia tai...
Pienikukkainen ja matalakasvuinen kesäbegonia sopii loistavasti kukkaistutusten täytekukaksi. Lehdet ovat paksuhkot ja herttamaiset, ja niiden reunat ovat usein punertavat. Ulkonäkönsä vuoksi kesäbegonia on helppo sekoittaa annansilmään eli joulubegoniaan (Begonia ×...
Kesäkoiso kukkii runsaasti valkoisin tai sinivioletein kukin. Kukkien keskus on keltainen. Kesäkoiso voi kasvaa reilun metrin korkuiseksi, ja usein se leikataan ja muotoillaan pieneksi ja rungolliseksi puuksi.
Auringonkukat ovat Amerikasta kotoisin olevia yksivuotisia kesäkukkia. Niitä on viljelty siemenien ja öljyn vuoksi jo tuhansien vuosien ajan, ja nykyisin ne ovat myös suosittuja koristekasveja. Kookkaasta ja rotevavartisesta isoauringonkukasta on jalostettu useita eri...
Auliot ovat pieniä ja puuvartisia pensaita, joiden koristearvo perustuu niiden kauniisiin, nuokkuviin kukkiin. Kukinta saattaa kestää jopa alkutalveen. Vaahtera-aulion kukat ovat kellomaisia ja noin viiden sentin pituisia. Sen nukkaisilta tuntuvat lehdet muistuttavat...
Valkotupsukki on ollut suosittu huonekasvi jo 1800-luvulla, vaikka nykyisin sitä näkeekin harvemmin myynnissä. Sillä on tylpät ja paksut, joskus jopa hieman kaartuvat lehdet. Lehtiä on yleensä vain muutama, sillä vanhat lehdet lakastuvat ajan kanssa. Sen hauska,...
Vanda-suvun orkideat kasvavat luonnossa trooppisen Aasian vuoristoseuduilla. Ne kiinnittyvät puiden oksiin ilmajuuriensa avulla. Kukkien ja lehtien muoto ja koko vaihtelevat lajeittain. Tunnetuin suvun edustaja on sinivioletti V. coerulea, joka voi kasvaa lähes metrin...
Varjoviikuna kasvaa luonnonvaraisena yli kymmenen metriä korkeaksi puuksi, jonka oksilta roikkuu pitkiä ilmajuuria. Intiassa sitä kasvatetaan varjostamaan kahviviljelmiä paahtavalta auringolta. Huonekasvina varjoviikunaa on myynnissä useimmiten miniatyyripuuksi eli...
Viirivehkat ovat kotoisin Amerikan trooppisilta alueilta. Sukuun kuuluvat muun muassa komeaviirivehkat (S. Floribundum-Ryhmä) ja jättiviirivehka (S. ortgiesii). Viirivehkojen lehtien koko vaihtelee lajista riippuen, mutta yleensä ne ovat melko suuria ja uurteisia....
Härmälehtien tieteellinen nimi tulee muinaiskreikan sanoista ”pachys”, joka tarkoittaa paksua, ja ”phyton”, joka tarkoittaa kasvia. Niiden lehdet ovat hyvin mehevät, muodoltaan yleensä pyöreät tai hieman soikeat, ja niitä peittää ohut vahakerros. Ajan myötä...
Isokirjopeipin eli värinokkosen lehdet komeilevat vihreän, punaisen ja violetin eri sävyissä. Se on nopeakasvuinen, helppohoitoinen ja varma katseenvangitsija värikkäiden lehtiensä ansioista. Lajikevalikoima on laaja.
Kivikukat ovat mahdollisesti omalaatuisimpia saatavilla olevia huonekasveja. Ne ovat kotoisin Afrikasta, missä ne ovat soveltuneet ankaran kuiviin oloihin. Jokainen laji on soveltunut tietynlaiseen kivikkoon naamioimalla itsensä kiven näköiseksi. Näkyvillä on yleensä...
Pilkkubegonia on näyttävälehtinen huonekasvi, joka muistuttaa paljon lähisukulaistaan enkelinsiipeä eli korallibegoniaa (B. Corallina-Ryhmä). Pilkkubegonia on kuitenkin enkelinsiipeä pienikasvuisempi ja voimakkaammin pilkullinen. Sen epäsymmetriset ja teräväkärkiset...
Nimestä ei ehkä osaisi arvata, että nämä Meksikosta kotoisin olevat kaktukset kukkivat kauniisti. Kukat puhkeavat kaktuksen yläosaan kehämäisesti, ja ne ovat väriltään yleensä vaaleanpunaisia. Muodoltaan syyläkaktukset ovat joko pyöreitä tai pitkänmallisia. Osa...
Talvikaktuksiksi kutsutut Schlumbergera-risteymät ovat varreltaan lehtimäisiä, loppuvuodesta kukkivia kaktuksia. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden rungoilla. Yleisimmin myytävät talvikaktukset ovat marraskuunkaktus (S. truncata) ja joulukaktus (S. × buckleyi)....
Xanadu kuului aiemmin köynnösvehkojen sukuun, mutta nykyisin se luokitellaan Thaumatophyllum-sukuun yhdessä peikonkämmenen kanssa. Se on huonekasvina melko yleinen, mutta siitä huolimatta sillä ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Sillä on kapeat, liuskoittuneet lehdet,...
Timanttiananaksen kapeat, vaaleanvihreät lehdet muodostavat lehtiruusukkeen, jonka keskeltä kasvaa värikkäiden suojuslehtien reunustama kukinto. Näyttävät suojuslehdet voivat olla väriltään esimerkiksi punaisia, violetteja, keltaisia tai oransseja. Kukinto kestää...
Madagaskarilla ja Itä-Afrikassa luonnonvaraisena kasvava tulilatva on helppohoitoinen mehikasvi. Sen lehdet ovat paksut ja tummanvihreät. Kukinta on runsas, ja saatavilla on myös kerrottukukkaista lajikkeita.
Siron ja hentovartisen tuntokasvin lehdykät painuvat nopeasti vastakkain vähäisestäkin kosketuksesta. Tarkkaa syytä tälle ominaisuudelle ei tunneta. Sen varsissa on teräviä piikkejä ja sen kukinnot ovat pieniä, pallomaisia ja väriltään violetteja.
Tuoksuköynnös on trooppinen köynnöskasvi, jolla on kauniit, valkoiset kukat. Kukat puhkeavat lehtihankoihin useamman kukan sarjoissa, ja niiden tuoksu on melko voimakas. Hyvällä hoidolla tuoksuköynnös voi kasvaa jopa kymmenmetriseksi.
Luonnossa tuuttiananas kasvaa puiden kaarnaan kiinnittyneenä. Sen raikkaanvihreän lehtiruusukkeen keskeltä nousee hauska, litteän muotoinen kukkatähkä. Kukinnon suojuslehdet loistavat punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä. Lehtiruusuke kukkii vain kerran, mutta...
Tähtiposliinikukka on noin kaksimetriseksi kasvava köynnös, mutta nuorena sen kasvutapa on pensastavampi. Sen lehdet ovat pitkiä, teräväkärkisiä ja vahamaisia. Vaaleankeltaiset, nektaria erittävät kukat muistuttavat tähdenlentoa. Kukkien tuoksu on voimakas ja...
Australiassa luonnonvaraisena kasvava puupapu on sukunsa ainoa edustaja. Se on ainavihanta, kiiltävälehtinen puu, joka kehittää kukinnan jälkeen suurikokoisia siemeniä. Huonekasvina ostetuilla puupavuilla nämä siemenet ovat vielä kiinni rungon tyvessä, mutta ne...
Pylväskaktusten tieteellisen nimen juuret ovat muinaiskreikassa. Nimi tarkoittaa soihtua tai kynttilää, mikä viittaa pylväskaktusten tavallisesti pystyihin ja suoriin varsiin. Varret ovat särmikkäitä, ja niissä kasvaa riveittäin teräviä piikkejä. Pylväskaktukset...
Pylvästyräkki kasvaa nopeasti suureksi ja näyttäväksi. Se haarautuu ajan kanssa ja kasvattaa pieniä, kesävihantoja lehtiä. Saatavilla on myös lajike, jonka varsissa ja lehdissä on punertavaa sävyä. Pylvästyräkin maitiaisneste on myrkyllistä.
Raatokukkien pystyt versot kasvavat aina edellisen verson tyvestä, ja näin ne muodostuvat lopulta pitkäksi jonoksi. Kukat ovat suuria, tähtimäisiä ja sävyiltään yleensä punertavia, eikä ole vaikea arvata, mistä raatokukat ovat saaneet nimensä: kukkien pilaantunutta...
Rahapuu on pitkäikäinen ja hidaskasvuinen mehikasvi. Sen lehdet ovat paksut ja tummanvihreät, joillakin lajikkeilla punareunaiset tai valkokirjavat. ’Hobbit’-lajiketta ei välttämättä ensisilmäyksellä tunnistaisi rahapuuksi, sillä sen lehdet ovat torvimaiset. Iän myötä...
Reunustraakkipuun lehdet kasvavat sirona latvatupsuna paksun rungon päässä. Lehdet ovat kiiltäviä, tyvestä leveitä ja kärkeen kapenevia. Lehtien reunoissa on punaruskeat raidat. Runko on harmaanruskea ja suomuinen.
Ruotoneulavehka on trooppisissa sademetsissä kasvava, puun runkoja pitkin kiipeilevä köynnös. Sitä myydään usein Monstera Minima -nimellä, sillä se muistuttaa peikonlehtiä liuskaisten, mutta huomattavasti pienempien lehtiensä vuoksi. Lehdet kasvavat noin...
Rusoköynnösvehka on trooppinen köynnös, joka on tällä hetkellä melko haluttu ja arvokas huonekasvi. Sen kauniit, samettiset lehdet ovat väriltään syvän tummanvihreät. Lehtien pinta näyttää hieman kimaltavalta auringon osuessa siihen, ja rusoköynnösvehkan tieteellinen...
Helppohoitoiset rönsyliljat ovat monelle tuttuja huonekasveja. Niiden kapeat lehdet ovat väriltään joko vihreät tai valkoraidalliset, ja ne voivat kasvaa noin 20-45 cm pitkiksi. Kukintovanat kasvavat lehtiruusukkeiden keskeltä, kukat ovat pieniä, valkoisia ja...
Sarviaaloet ovat läheistä sukua aaloeille ja kirjotähdille. Niiden lehdet ovat paksuja, kärkeen kapenevia ja usein valkokirjavia. Lehdet kasvavat pareittain. Punertavat kukat puhkeavat pitkän kukintovarren päähän.
Silopusukki on saanut nimensä sen erikoisista, törröllään olevia pusuhuulia muistuttavista kukista. Kukkien väri on yleensä oranssi, lehdet ovat kiiltäväpintaisia. Silopusukin englanninkielinen nimi on ’Goldfish plant’, joka sekin kertoo paljon kukkien muodosta ja...
Soihtuköynnökset ovat kotoisin trooppisesta Aasiasta. Ne eivät nimestään huolimatta ole köynnöksiä, vaan riippuvavartisia epifyyttejä, joiden kukinnot loistavat kirkkaissa oranssin ja punaisen sävyissä. Niiden lehdet ovat tavallisesti teräväkärkisiä. ’Rasta’-lajikkeen...
Trooppisella soikkovehkalla on uurteiset, sydämenmuotoiset lehdet ja punertavat lehtiruodit. Joidenkin harvinaisempien lajikkeiden lehdissä on vaaleanpunaista tai valkoista kirjavuutta. Soikkovehka kasvaa kotioloissakin ajan myötä melko kookkaaksi, noin metrin...
Pallokaktusten suku on yksi laajimmista kaktussuvuista. Lajien ulkonäölliset erot ovat suuria. Osa pallokaktuksista on pyöreitä ja matalia, osa kasvaa luonnonvaraisena korkeiksi jättiläisiksi. Esimerkiksi E. subdenudata (kuvassa) on kasvutavaltaan pallomainen, ja sen...
Itä-Afrikasta kotoisin oleva palmuvehka on yksi helppohoitoisimmista huonekasveista. Sillä on paksut ja tanakat lehtiruodit, joissa kasvaa pareittain tummanvihreitä ja kiiltäviä lehdyköitä. Saatavilla on myös lajike, jonka lehdet ovat lähes mustat. Kirjavalehtinen...
Sademetsistä kotoisin oleva peikonkämmen kasvattaa ajan kanssa kauniin, läpimitaltaan jopa kymmensenttisen rungon, jota koristavat vanhat lehtiarvet. Rungosta se kasvattaa pitkiä ilmajuuria, joilla se ottaa kosteutta sekä maasta että ilmasta. Lehdet ovat kookkaita ja...
Perhoskämmekät ovat yksiä suosituimpia kukkivia huonekasveja. Luonnossa ne kasvavat epifyytteinä puiden oksille kiinnittyneinä. Ne takertuvat kaarnaan paksuilla ja vihertävillä ilmajuurillaan. Runsaskukkaiset kukintovarret kasvavat lehtihankojen välistä....
Piikkikruunu on suloinen mutta piikikäs. Sen pieniä kukkia ympäröi yleensä kaksi pyöreää ylälehteä. Lajikkeesta riippuen ylälehdet voivat olla väriltään joko punaiset, vaaleanpunaiset, valkoiset tai keltaiset. Kasvutavaltaan piikkikruunu on pensasmainen, ja...
Pikkukentiapalmu on kotoisin Australiasta Lord Howen saarelta, missä se voi kasvaa jopa kymmenmetriseksi. Huonekasvina se kasvaa parhaimmillaan noin kolmen metrin korkeuteen. Sen lehtiruoditkin voivat olla noin metrin mittaiset, joten se tarvitsee paljon tilaa...
Pikkuposliinikukka kasvaa luonnossa puiden oksiin kiinnittyneenä. Sen pareittain kasvavat lehdet ovat pieniä ja teräväkärkisiä, ja sen versot roikkuvat rennosti alaspäin. Tähtimäisten ja tuoksuvien kukkien keskusta on vaaleanpunainen, muuten ne ovat valkoisia. Yhteen...
Punalehdet ovat pieniä, pensastavia ja värikäslehtisiä kasveja. Lehdet voivat olla joko räikeän punaisia tai keltavihreitä. Punalehdet ovat nopeakasvuisia, ja niiden lisääminen pistokkaista on helppoa.
Purppuraköynnösvehka on trooppinen köynnös, jolla on soikeat lehdet ja punertavat lehtiruodit. Lehdet ovat tavallisesti vihreät, mutta ’Pink Princess’ –lajikkeen (kuvassa) lehdissä on näyttävä, voimakkaan vaaleanpunainen kuviointi, minkä takia se on tällä hetkellä...
Pussiköynnökset ovat trooppisia, mehevälehtisiä köynnöksiä, jotka kasvavat luonnonvaraisena puiden oksiin ja runkoihin tukeutuneena. Huonekasveina kasvatetaan muutamia lajeja, joista yleisin lienee D. nummularia, joka kukkii pienin, valkoisin kukin. Pussiköynnökset...
Hauskoja melonikaktuksia näkee harvemmin myynnissä. Niiden tunnusomainen piirre on iäkkäämpien yksilöiden latvaan kasvava ”karvalakki”, johon niiden kukat muodostuvat. Melonikaktukset ovat tavallisesti pyöreitä ja matalakasvuisia. Pitkät ja terävät piikit kasvavat...
Muulinkultakorva on trooppisesta Amerikasta kotoisin oleva köynnös. Se on saanut nimensä liuskoittuneista lehdistään, jotka nuorilla yksilöillä muistuttavat muulin korvia. Lehtien muoto muuttuu kasvin ikääntyessä. Ne ovat usein väritykseltään kirjavat, joillakin...
Myrtti on perinteinen huonekasvi, jota kasvatettiin jo muinaisessa Kreikassa ja Roomassa. Suomessa siitä on tehty ennen vanhaan morsiusseppeleitä. Myrtillä on pienet, tummanvihreät lehdet, jotka tuoksuvat aromaattiselle öljylle. Se kasvaa pensasmaisesti, ja usein se...
Nuokkupapinkaura on helppohoitoinen ananaskasvi, jolla on suuret, nuokkuvat kukinnot. Sen lehdet ovat pitkiä ja kapeita. Kukin lehtiruusuke kukkii vain kerran, minkä jälkeen ne lakastuvat. Ennen lakastumista nuokkupapinkaura kasvattaa uusia lehtiruusukkeita tyvestä....
Nystykämmekät ovat kauniita, pienikukkaisia orkideoita. Niiden sukuun luetaan satoja eri lajeja, mutta useimmiten huonekasvina myytävät nystykämmekät ovat kapealehtisiä ja runsaskukkaisia. Kukat ovat väriltään tavallisesti keltaisia, punaisia tai vaaleanpunaisia....
Oleanteri on ollut suosittu huonekasvi jo 1800-luvulla. Luonnossa sitä tavataan Välimeren maissa ja Aasiassa. Oleanteri kasvaa pensastaen, ja huonekasvina se voi saavuttaa noin kahden metrin korkeuden. Lehdet ovat kärkeen kapenevia. Sievät, viisiterälehtiset tai...
Oliivipuu on kotoisin Välimeren itäisiltä alueilta, joissa sitä on viljelty öljypitoisten luumarjojensa vuoksi jo vuosituhansien ajan. Sen lehdet ovat harmahtavia ja runko hieman muhkurainen. Oliivipuut elävät hyvin vanhoiksi; jopa yli tuhannen vuoden ikäisiä...
Paavalinkukka on perinteinen kukkiva huonekasvi. Sen nukkaiset lehdet kasvavat tuuheana lehtiruusukkeena. Väriltään lehdet ovat yleensä tummanvihreitä, joillakin lajikkeilla lehden alapinta on kauniin purppurainen. Myös kirjavalehtisiä lajikkeita on jalostettu....
Hentovartinen lankaköynnös on monelle tuttu kukkaistutuksista. Se soveltuu kasvatettavaksi niin ulkona kuin sisälläkin. Luonnonvaraisena lankaköynnös kasvaa Uudessa-Seelannissa, missä se oli aikoinaan moalintujen ravintoa. Lankaköynnös köynnöstää lähellä maan pintaa,...
Afrikasta kotoisin oleva laskuvarjolyhty on mehevälehtinen, kuiviin olosuhteisiin soveltunut köynnös. Sen vihreät ja miedosti sitruunalta tuoksuvat kukat muistuttavat laskuvarjoja. Kukkien erikoinen rakenne auttaa vangitsemaan pölyttäjänä toimivat hyönteiset kukan...
Lehtikaktukset ovat kotoisin trooppisesta Amerikasta, ja ne kasvavat luonnonvaraisina suurimmaksi osaksi päällyskasveina eli epifyytteinä. Niiden varret ovat litteitä ja lehtimäisiä, ja joskus niissä on ohuita piikkejä. Kukat ovat suuria, näyttäviä ja usein väriltään...
Liisantyynyä kutsutaan joskus myös kääpiöjuoruksi, sillä se näyttää kovasti pienilehtiseltä juorulta. Juorut ja liisantyyny kuuluvat kuitenkin eri sukuihin. Luonnonvaraisena liisantyyny kasvaa maanmyötäisesti muodostaen laajoja kasvustoja, huonekasvina sitä...
Liljapuita käytetään paljon kesäkukkaistutuksissa, mutta ne soveltuvat myös huonekasviksi. Niiden lehdet ovat joko kauniin kirjavat tai kokonaan punaiset tai vihreät. Viherliljapuun (C. australis) lehdet ovat pitkät ja teräväkärkiset, verililjapuun (C. fruticosa)...
Limoviikuna on siro ja pienilehtinen, mutta korkeakasvuinen puu. Huonekasvinakin se voi kasvaa useamman metrin korkeuteen, ja siksi sitä käytetäänkin paljon yleisten tilojen vihersisustuksissa. Saatavilla on myös kirjavalehtinen lajike.
Maksaruohot ovat kivikoissa kasvavia mehikasveja. Niiden suku on erittäin laaja, mutta yleensä huonekasveiksi myytävillä maksaruohoilla on mehevät ja paksut lehdet, jotka ovat muodoltaan joko pyöreät tai soikeat. Aasinmaksaruohon (S. burrito) versot ovat riippuvia,...
Maljaköynnökset ovat köynnöskasveja, joilla on kiiltävät, teräväkärkiset lehdet sekä trumpettimaiset ja miedon tuoksuiset kukat. Kukat voivat olla väriltään joko valkoiset, punaiset tai vaaleanpunaiset. Kukinta-aika ajoittuu alkukesästä syksyyn.
Japanilaisen puutarhurin kehittämä mansikkapallerokaktus on hauska ilmestys. Mansikkakaktus koostuu kahdesta kasvista, joista pallomainen ja yleensä punaisen värinen kaktus on vartettu vihreään kaktukseen. Ilman varttamista punainen kaktus ei selviäisi, koska sillä ei...
Mehipuiden paksut lehdet kasvavat kauniina ruusukkeena paljaan varren päässä. Lehdet ovat joko yksivärisiä tai niissä voi olla valkoisia, punaisia tai keltaisia kuvioita lajista riippuen. Esimerkiksi loistomehipuun (A. arboreum ’Atropurpureum') lehdet ovat syvän...
Mehiruusukkeet kasvavat tavallisesti ruusukkeena, vanhemmilla yksilöillä on matala varsi. Ne ovat soveltuneet kuiviin oloihin, ja varastoivat vettä paksuihin, meheviin lehtiinsä. Lehdet voivat olla lajista riippuen väriltään joko vihreitä, hopeanharmaita tai jopa...
Kotimuori on muorinkukkien sukuun kuuluva helppohoitoinen huonekasvi. Sillä on paksuhkot, ovaalin muotoiset lehdet sekä punertavat varret. Lehdet ovat väriltään tavallisesti vihreitä, mutta myös kirjavalehtisiä lajikkeita on jalostettu.
Kultaköynnös on trooppinen päällyskasvi eli epifyytti. Luonnonvaraisena se kasvaa sademetsissä puun runkoja pitkin kiipeillen. Huonekasvina sitä kasvatetaan usein amppelissa, mutta ylöspäin tuettuna se kasvattaa suurempia lehtiä. Iäkkäiden yksilöiden lehdet ovat...
Kultasiilikaktus tunnetaan yleisimmin anopinjakkarana. Se on kasvutavaltaan pyöreä ja melko matala, joskin jopa 70 cm pitkiä yksilöitä tunnetaan. Kultasiilikaktuksen piikit kasvavat nippuina, ja ne ovat sävyltään kellertävät. Kasvupisteen kohdalla kasvaa keltaista...
Kuningasbegoniasta on saatavana useita eri lajikkeita, joiden lehtien muoto, koko ja väri vaihtelevat. Yleensä ne ovat teräväkärkisiä ja sydämenmuotoisia, ja komeilevat punaisen, vihreän ja hopeanharmaan eri sävyissä. Kukat ovat pieniä ja tavallisesti...
Kuristajaklusia tunnetaan myös nimellä valefiikus. Sitä tavataan luonnonvaraisena Etelä-Amerikassa, missä se kasvaa muiden kasvien runkoja pitkin ja usein kuristaa isäntäkasvinsa hengiltä. Kuristajaklusialla on suora, haarova varsi ja paksut, raikkaan vihreät lehdet....
Kymbidit ovat kotoisin Kaakkois-Aasiasta Australiaan ulottuvalta alueelta, missä ne kasvavat sademetsissä ja vuorten juurilla. Niillä on pitkät ja jämäkät kukintovanat ja näyttävät kukat, jotka voivat olla väriltään esimerkiksi valkoiset, vaaleanpunaiset tai...
Kärsimyspassio tunnetaan myös nimellä kärsimyskukka. Se on köynnös, joka kiipeää luonnossa muita kasveja pitkin kärhiensä avulla. Kotioloissa sitä kasvatetaan yleensä säleikköön tuettuna. Kärsimyspassion huomiota herättävin piirre on sen erikoiset, jopa yli...
Kääpiökissuksen lehdet ovat pienet ja liuskaiset, versot ovat hyvin ohuet ja hieman punertavat. Lehdistö on kauniin rehevä. Kasvutavaltaan se on köynnöstävä, ja se kiipeää ylöspäin kärhiensä avulla.
Sitruspuut ovat ikivihreitä puita tai pensaita, joita kasvatetaan huonekasveiksi kääpiökokoisina. Kääpiösitruksilla on kiiltävät lehdet ja valkoiset, tuoksuvat kukat. Hedelmät ovat syötäviä. Aluksi ne ovat väriltään vihertäviä, mutta kypsyessään väri muuttuu...
Laikkuvehkoilla on pitkät, teräväkärkiset lehdet, joissa voi lajista tai lajikkeesta riippuen olla valkoisia, hopeanharmaita, punaisia tai vaaleanpunaisia kuvioita. Ne pysyvät kasvutavaltaan pitkään ruusukkeina, mutta kasvattavat ajan myötä tukevan varren. Niillä on...
Kastanjasutipuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisen Amerikan kosteikoilla. Sen runko on sileä ja vihertävä, lehdykät kasvavat säteittäin. Kastanjasutipuiden runkoja letitetään usein toisiinsa kiinni. Tällaisena ostettujen kasvien taivuttelua pitää jatkaa, muuten ne...
Katleija-suvun orkideoilla on jäykät ja tylpät lehdet, sekä kauniit, tuoksuvat kukat. Monien muiden orkideoiden tapaan ne elävät luonnonvaraisina puun runkoihin ja oksiin kiinnittyneinä.
Helppohoitoisella keihäsanopinkielellä on sylinterin malliset, teräväkärkiset lehdet, jotka vanhemmilla yksilöillä voivat olla jopa reilun metrin mittaisia. Joskus myynnissä on keihäsanopinkieliä, joiden lehdet on taivuteltu leteille.
Kiiltojukka kasvaa luonnonvaraisena Amerikan aavikkoalueilla. Sen lehdet kasvavat tuuheina ruusukkeina paksun ja suomuisen rungon päässä. Lehdet ovat muodoltaan pitkiä ja miekkamaisia. Kiiltojukka kasvaa melko hitaasti, mutta ajan kanssa se saattaa kasvaa noin...
Kiinangardenia kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Kiinassa. 1800-luvulla se on ollut suosittu napinläpikukka, ja siksi sitä kutsutaankin joskus keikarinkukaksi. Kiinangardenian lehdet ovat kauniin kiiltävät ja tummanvihreät, mutta sen varsinainen koristearvo on upeissa,...
Kiinanjasmiini on hentovartinen köynnös, jolla on sirot ja parilehdykkäiset lehdet sekä vaaleanpunaisista nupuista puhkeavat, sievät ja valkoiset kukat. Kukissa on voimakas hajuvesimäinen tuoksu. Kiinanjasmiini kasvatetaan yleensä säleikköön tai kaareen...
Kiinanruusu on kotoisin Etelä-Kiinasta, jossa naiset ovat ennen muinoin käyttäneet sen kukista saatua väriä luomivärinä. Huonekasvina kiinanruusu kasvaa yleensä noin metrin korkuiseksi. Kukkien värivalikoima on laaja, ja ne voivat olla joko yksinkertaisia tai...
Kirjokohtalonköynnös on Länsi-Afrikasta kotoisin oleva puuvartinen köynnös. Sen kukilla on puhtaanvalkoinen verhiö, jonka keskeltä kasvaa kirkkaanpunainen teriö. Kukinta ajoittuu yleensä alkukevääseen. Lehdet ovat melko kookkaita, uurteisia ja...
Etelä-Amerikasta kotoisin olevalla kirjoköynnösvehkalla on upeat, sydämenmuotoiset ja kookkaaksi kasvavat lehdet. Lehtien pinta on samettisen tuntuinen, lehtisuonet ovat vaaleat ja erottuvat. Useimmista köynnösvehkoista poiketen se ei köynnöstä muita kasveja pitkin,...
Etelä-Afrikasta kotoisin olevat kirjotähdet ovat sitkeitä mehikasveja. Lajeja löytyy useita. Ne kasvavat ruusukemaisesti ja kukkivat vaatimattomasti valkovihrein tai punertavin kukin. Joillakin lajeilla on kärkeen kapenevat, valkoisten nystyjen koristamat lehdet, kun...
Kodinonni kasvaa luonnonvaraisena Välimeren läntisillä saarilla. Sen langanohuet versot ja pienet lehdet muodostavat suloisen mättään. Lehtien sävy vaihtelee raikkaanvihreästä tummanvihreään. Kodinonni voi olla haastava hoidettava, mutta se kukoistaa taitavan...
Kolibrikukat ovat näyttäviä ja suurilehtisiä kasveja. Huonekasviksi on saatavilla kahta eri lajia, valkokukkaista valkokolibrikukkaa (S. nicolai) ja oranssikukkaista helokolibrikukkaa (S. reginae). Näistä kahdesta valkokolibrinkukka on huomattavasti suurikokoisempi....
Korallimedinilla on näyttävästi kukkiva huonekasvi. Yksittäiset kukat ovat pieniä ja vaaleanpunaisia, ja ne kasvavat pitkissä, nuokkuvissa tertuissa. Myös kukinnon ylälehdet ovat vaaleanpunaiset. Lehdet ovat tummanvihreät ja läpimitaltaan noin 30 cm, lehtisuonet ovat...
Ihmeköynnökset ovat kauniita, puuvartisia köynnöksiä. Ne ovat kotoisin Brasiliasta, mutta nykyisin ne ovat suurimmalle osalle tuttuja Välimeren alueelta, missä niitä kasvatetaan koristekasveina talojen ja muurien seinustoilla. Niiden pienet ja vaatimattomat kukat...
Ihmepensaan koristearvo perustuu sen värikkäisiin lehtiin. Lehtien väritys ja muoto vaihtelevat lajikkeesta riippuen, mutta tavallisesti ne ovat kirjavia ja kiiltäväpintaisia. Huonekasvina ihmepensas voi kasvaa noin kahden metrin korkuiseksi pensaaksi.
Isoanopinkielellä on jäykät, miekkamaiset lehdet, jotka kasvavat parhaimmillaan noin metrin pituisiksi. Lehtien väritys on tavallisesti kirjava ja usein reunoilta keltainen, mutta myös esimerkiksi hopeansävyistä lajiketta on saatavilla. Pienet, valkoiset kukat...
Isoposliinikukka on kaikista posliinikukista perinteisin ja tunnetuin. Sen lehdet ovat soikeat ja tavallisesti tummanvihreät ja hopeapilkulliset, mutta siitä on myös jalostettu useita kirjavalehtisiä lajikkeita, joista osa punertuu runsaassa auringonvalossa. Kukat...
Isopunasarjan tylppien lehtien kasvutapa muodostaa kauniin kuvion kasvin tyveen. Tanakka kukintovarsi nousee lehtien yläpuolelle. Kukinto on puolipallon muotoinen ja väriltään yleensä oranssi, mutta myös valko-, kelta- ja punakukkaisia lajikkeita on jalostettu.
Jalopuikkokämmekän versot voivat kasvaa jopa yli puolimetriseksi. Nuoret versot ovat pystyjä, mutta iän myötä ne alkavat riippua. Kukkaversot kehittyvät nivelkohdista, ja yhteen kukkaversoon aukeaa yleensä kaksi miedosti tuoksuvaa kukkaa. Lehdet varisevat...
Japaninkruunukävykki on nimensä mukaisesti kotoisin Japanista. Joskus sitä kutsutaan virheellisesti käpypalmuksi, mutta se ei ole sukua palmuille vaikka sen kiiltävät ja parilehdykkäiset lehdet tuovatkin mieleen palmun lehdet. Nuoren japaninkruunukävykin runko on...
Juorujen suku on laaja. Huonekasveina kasvatettavia lajeja ovat muun muassa rionjuoru (T. fluminensis), kirjojuoru (T. zebrina) ja purppurajuoru (T. pallida). Useimmat niistä ovat nopeakasvuisia ja rönsyileviä, ja ne muodostavat laajoja, maanmyötäisiä kasvustoja....
Jänönopuntian varret ovat litteitä ja soikeita. Ne kasvavat usein pareittain, minkä takia niiden sanotaan muistuttavan jäniksen korvia. Sillä ei ole varsinaisia piikkejä, vaan pienissä ryhmissä kasvavia karvoja, jotka aiheuttavat ärsytystä joutuessaan kosketuksiin...
Jättipeikonlehti on roteva ja kookas köynnös, joka kasvaa luonnonvaraisena trooppisissa sademetsissä puiden runkoja pitkin kiipeillen. Se kasvattaa pitkiä ilmajuuria, joiden avulla se takertuu puun runkoon ja joilla se pystyy ottamaan kosteutta sekä maasta että...
Valkokirjavaa jättipeikonlehteä myydään lajikenimillä ’Variegata’, ’Albo Variegata’ ja ’Albo Borsigiana’. Nimiviidakko on melko sekava ja voi olla, että millään näistä nimistä ei ole virallisen tieteellisen nimen asemaa. Valkoiset kohdat lehdissä ja varressa aiheuttaa...
Kalliotyräkki on korkeakasvuinen mehikasvi, joka on helppo sekoittaa kaktuksiin ulkonäkönsä ansiosta. Siitä on jalostettu useita lajikkeita, kuten kaunis, valkoinen ’White Ghost’ sekä toisen tyräkin runkoon vartettu ’Cristata’ (kuvassa). Ajan kanssa kalliotyräkit...
Helmivillakko on kotoisin Etelä-Afrikan kuivilta alueilta. Luonnonvaraisena se kasvaa maata pitkin kiemurrellen, ja se pystyykin juurtumaan lähes joka nivelkohdasta. Kotioloissa sitä kasvatetaan tavallisesti amppelissa. Sen lehdet ovat pyöreät ja marjamaiset, ja...
Hernevillakolla on paksut, soikeat ja teräväkärkiset lehdet. Luonnonvaraisena se kasvaa maanmyötäisesti, mutta kotioloissa sitä kasvatetaan usein esimerkiksi amppelissa, jolloin sen versot roikkuvat rennosti alaspäin. Lähisukulaisensa helmivillakon (S. rowleyanus)...
Herttaköynnösvehka kasvaa luonnonvaraisena puiden runkoja pitkin kiipeillen. Tavallisesti sen lehdet ovat vihreät ja sydämenmuotoiset, mutta lajin sisällä on paljon muuntelua. Joskus samettipintaista ja tummalehtistä herttaköynnösvehkaa myydään nimellä Philodendron...
Varsinkin flamingokukkien tummalehtiset lajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime aikoina. Esimerkiksi A. clarinervium (kuvassa) on yleistymässä hyvää vauhtia. Sen lehdet ovat syvän tummanvihreät, vaaleasuoniset ja sydämenmuotoiset. Auetessaan niissä on punaruskea...
Herttalyhty kasvaa luonnonvaraisena maanmyötäisesti, mutta kotioloissa sitä kasvatetaan yleensä amppelissa. Sen varret ovat langanohuita, ja niissä kasvaa pareittain pieniä, paksuja ja sydämenmuotoisia lehtiä. Väriltään ne voivat olla tummanvihreitä, hopeanharmaita...
Herttaposliinikukka on puuvartinen köynnös, jolla on ihastuttavat, sydämenmuotoiset lehdet. Sen kukat ovat posliinikukille tyypillisesti vahamaisia ja paksuterälehtisiä. Kukkien keskus on punainen, muuten ne ovat valkoisia. Saatavilla on myös kahta kirjavalehtistä...
Hopea-aralioiden sukuun kuuluu useita eri lajeja. Huonekasviksi myytävillä hopea-aralioilla on yleensä pienet ja pyöreät lehdet, mutta keisarinhopea-aralian (P. fruticosa) lehdet ovat repaleisen liuskaiset. Lehdet voivat olla yksivärisiä tai kirjavia. Runko kasvaa...
Hopeaköynnöksen herttamaisia ja mattapintaisia lehtiä koristaa hopeanharmaa kuviointi. Kuvioinnin koko ja muoto vaihtelevat lajikkeesta riippuen. Tunnetuin ja myydyin lajike lienee 'Argyraeus'. Luonnossa hopeaköynnös kiipeilee juuriensa avulla puiden runkoja pitkin....
Hopeapylväät ovat kotoisin Etelä-Amerikan kuivilta vuoristoalueilta. Ne ovat tavallisesti kapeita ja pystykasvuisia, joskus myös maata pitkin suikertelevia, ja niitä peittävät vaaleat piikit ja karvat. Hopeapylväät kukkivat vasta iäkkäinä. Kukat ovat torvimaisia ja...
Huiskuananakset kasvavat luonnonvaraisina Keski- ja Etelä-Amerikassa, missä ne ovat tottuneet voimakkaaseen auringonpaisteeseen. Ananaskasveille tyypillisesti niiden lehtiruusuke kukkii vain kerran. Kukinnan jälkeen huiskuananakset lakastuttavat myös lehtensä, mutta...
Huiskupullojukka on sopeutunut kovaan kuivuuteen ja paahteeseen kotiseudullaan Meksikossa, missä se voi kasvaa jopa yli neljämetriseksi. Se on kuitenkin hidaskasvuinen, ja huonekasvina se jää yleensä noin metrin korkuiseksi. Lehdet ovat pitkät ja kapeat. Rungon pyöreä...
Huonevehkat ovat kotoisin Etelä-Afrikan suoalueilta. Niiden kukinto on vehkakasveille tyypillisesti puikulamainen, ja sitä ympyröi trumpettimainen ja värikäs suojuslehti. Lehdet ovat pitkiä ja raikkaanvihreitä. Joidenkin lajikkeiden lehtiä koristaa valkoinen...
Aaloet kasvavat luonnonvaraisina Afrikassa. Monet lajit kasvattavat ajan mittaan jopa metrin korkuisen varren, osa kasvaa matalana lehtiruusukkeena. Niiden lehdet ovat paksuja ja meheviä. Tunnetuin suvun edustaja lienee lääkeaaloe (A. vera), jonka lehdistä erittyvää...
Aarnipeikonlehti on trooppinen köynnös, joka kasvaa luonnossa puiden runkoja pitkin kiipeillen. Kotioloissa aarnipeikonlehteä kasvatetaan yleensä amppelissa, mutta sen reikäiset lehdet kasvavat suuremmiksi jos sen annetaan kiivetä esimerkiksi kookostukea pitkin....
Agaavet ovat Amerikan kuivilta seudulta kotoisin olevia mehikasveja. Niiden lehtien muoto ja koko vaihtelevat lajeittain. Jättiagaave (A. americana) kasvaa suurikokoiseksi, ja sen lehtien reunoilla on kovia piikkejä. Kruunuagaveella (A. victoriae-reginae) puolestaan...
Usein nimillä ”Polly” tai ”Alocasia Amazonica” myytävä alokasia on kahden eri alokasialajin risteymä. Se on huonekasvina melko yleinen, mutta siitä huolimatta sillä ei ole vielä virallista tieteellistä nimeä. Sen lehdet muistuttavat hieman luurankoa. Lehtisuonet ovat...
Amerikanmuori on yksi yleisimmin saatavilla olevista muorinkukista. Sen lehdet ovat mehevät, pyöreät ja yleensä väriltään vihreät, mutta saatavilla on myös kirjavalehtisiä lajikkeita. Joskus amerikanmuori saattaa innostua kukkimaan, mutta sen kukat ovat vaatimattomat...
Ananaksen lehdet ovat pitkiä, jäykkiä ja piikkireunaisia. ’Variegatus’-lajikkeen lehdet ovat valkokirjavat, mutta ne muuttuvat punertaviksi tarpeeksi voimakkaassa valossa. Hedelmä kehittyy värikkäästä kukinnosta.
Andrenflamingokukilla on suurikokoiset, kiiltäväpintaiset ja herttamaiset lehdet. Pitkulaista kukintoa ympäröi yksi värikäs suojuslehti. Kukinta kestää useita kuukausia.
Arabiankahvi on ainavihanta puu, joka kasvaa huonekasvina noin kaksi metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat kauniin kiiltävät ja teräväkärkiset. Ensimmäisen satonsa arabiankahvi tuottaa yleensä kaksivuotiaana. Se kukkii kesäisin valkoisin, tähtimäisin kukin, joista...
Trooppiset banaanit ovat maailman vanhimpia viljelykasveja. Ne ovat nopeakasvuisia ja suurikokoisia, joten huonekasviksi soveltuvat lähinnä pienikasvuisimmiksi jalostetut lajikkeet. Nämäkin lajikkeet tosin saavuttavat helposti kahden metrin korkeuden. Niiden lehdet...
Luonnossa epifyyttinä kasvavalla eliaksentillandsialla on erikoinen kukinto. Varsinaiset, violetin sävyiset kukat aukeavat litteiden suojuslehtien välistä. Ruusukkeena kasvavat lehdet ovat pitkiä ja heinämäisiä.